Seleenin sorptio kiviainekseen ja määritysmenetelmien validointi
Hänninen, Katja (2012)
Hänninen, Katja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120317822
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120317822
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Helsingin yliopiston Kemian laitoksen Radiokemian laboratoriolle. Työn tavoitteena oli tutkia seleenin sorptiota Kurun harmaaseen graniittiin ja Grimselin granodioriittiin eri olosuhteissa. Tämän lisäksi validoitiin kahta menetelmää ICP-MS:lle, toisella määritetään uraania ja toisella seleeniä vesiliuoksista.
Seleenin ympäristökäyttäytyminen on tärkeää tuntea, koska seleeniä tarvitaan hivenainee-na, mutta sen kohdalla ero tarpeellisuuden ja myrkyllisyyden välillä on pieni. Seleeniä esiintyy kaikkialla maailmassa heterogeenisesti.
Sorptiokokeissa huomattiin pH:lla ja pitoisuudella olevan merkitystä seleenin sorboitumi-selle. Lisäkokeiden avulla saataisiin tietää lisää seleenin käyttäytymisestä.
Validoinnissa tutkittavina parametreinä olivat toteamis- ja määritysraja, lineaarisuus, herk-kyys, tarkkuus, toistettavuus ja mittausepävarmuus. Osa tuloksista olivat onnistuneita ja osa vaatisi vielä lisää tutkimuksia. Mittausalueeksi uraanille valittiin 0,5–750 µg/l ja seleenille 0,6–10 µg/l. Lineaarisuus tällä alueella oli erinomainen. Tarkkuuden ja toistettavuuden tulokset olivat kelvollisia ja mittausepävarmuudessa saadut tulokset olivat huonoja. Uraanin mittausepävarmuudeksi saatiin 12,1 % ja seleenin 12,0 %.
Seleenin ympäristökäyttäytyminen on tärkeää tuntea, koska seleeniä tarvitaan hivenainee-na, mutta sen kohdalla ero tarpeellisuuden ja myrkyllisyyden välillä on pieni. Seleeniä esiintyy kaikkialla maailmassa heterogeenisesti.
Sorptiokokeissa huomattiin pH:lla ja pitoisuudella olevan merkitystä seleenin sorboitumi-selle. Lisäkokeiden avulla saataisiin tietää lisää seleenin käyttäytymisestä.
Validoinnissa tutkittavina parametreinä olivat toteamis- ja määritysraja, lineaarisuus, herk-kyys, tarkkuus, toistettavuus ja mittausepävarmuus. Osa tuloksista olivat onnistuneita ja osa vaatisi vielä lisää tutkimuksia. Mittausalueeksi uraanille valittiin 0,5–750 µg/l ja seleenille 0,6–10 µg/l. Lineaarisuus tällä alueella oli erinomainen. Tarkkuuden ja toistettavuuden tulokset olivat kelvollisia ja mittausepävarmuudessa saadut tulokset olivat huonoja. Uraanin mittausepävarmuudeksi saatiin 12,1 % ja seleenin 12,0 %.