DIAKONINEN PERHETYÖ JYVÄSKYLÄSSÄ : Työntekijöiden kuvauksia diakonisesta perhetyöstä Keltinmäen, Säynätsalon ja Vaajakosken alueseurakunnissa
Koistinen, Maiju; Hämäläinen, Laura (2012)
Koistinen, Maiju
Hämäläinen, Laura
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112316253
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112316253
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Hämäläinen Laura & Koistinen Maiju. Diakoninen perhetyö Jyväskylässä. Työntekijöiden kuvauksia diakonisesta perhetyöstä Keltinmäen, Säynätsalon ja Vaajakosken alueseurakunnissa
Diak Itä, Pieksämäki, syksy 2012, 70 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma,
Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyössä kuvattiin diakonisen perhetyön toteutumista kolmessa alueseurakunnassa Jyväskylässä. Tarkoituksena oli selvittää, millaista diakonista perhetyötä Keltinmäen, Säynätsalon ja Vaajakosken alueseurakunnissa tehdään, millaiset toimintamallit ohjaavat diakonisen perhetyön suunnittelua ja toteuttamista sekä millaisia näkemyksiä diakonista perhetyötä tekevillä työntekijöillä on diakonisen perhetyön kehittämisestä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa diakonisesta perhetyöstä uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää diakoniatyön kehittämisessä Jyväskylän seurakunnassa sekä laajemmin myös muissa seurakunnissa.
Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Kolmessa alueseurakunnassa järjestettiin ryhmähaastattelut, jotka videoitiin. Haastatteluihin osallistui yhteensä 10 työntekijää, jotka tekivät alueseurakunnissaan eri ammattitaustojen näkökulmasta diakonista perhetyötä. Lisäksi haastattelutilanteissa oli paikalla kaksi työharjoittelussa ollutta opiskelijaa. Saatu aineisto analysoitiin sisällön analyysi -menetelmällä.
Diakoninen perhetyö ilmeni laaja-alaisena moniammatillisena ja verkostoitumista vaativana työnä, jossa kohdattaan erilaisia perheitä eri elämäntilanteissa. Diakoninen perhetyö koettiin henkisesti raskaaksi, mutta kuitenkin hyvin merkitykselliseksi. Työmuodoissa huomioitiin asiakaslähtöisyys. Työmuodot jakaantuivat yksilöiden kohtaamiseen, ryhmätoimintaan sekä kaikille avoimiin tapahtumiin tai tilaisuuksiin. Työtä kuvattiin ammatilliseksi, jota toteuttavat kirkon eri ammattialojen edustajat. Vapaaehtoisia oli myös mukana toteuttamassa diakonista perhetyötä ja vapaaehtoisten osuus arvioitiin tulevaisuudessa muodostuvan aiempaa merkittävämmäksi.
Diakonisen perhetyön suunnitteluun vaikuttivat työntekijöiden persoona sekä kiinnostuksen kohteet. Asiakkaiden toiveet ja tarpeet otettiin huomioon keräämällä palautetta ja toiveita. Suunnitteluun vaikuttivat myös resurssit, perinteet sekä arvot. Diakonisen perhetyön toteutuksessa näkyi hengellisyys, yhteisöllisyyttä edistävät tavoitteet sekä ennaltaehkäisevä että terveyttä edistävä työote. Diakonisen perhetyön tulevaisuuden haasteina olivat yhteiskunnan, globaalin maailman ja seurakuntien muutokset sekä asiakkaiden entistä haasteellisimmat elämäntilanteet. Diakonisen perhetyön kehittämisen suhteen nostettiin esiin tavoitteita, koulutus- ja resurssitarpeita sekä kehittymishaasteita. Diakonisen perhetyön huono tunnettavuus nousi esille tutkimuksessa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perheiden tarpeiden turvaamiseksi tarvitaan yhteistyötä sekä seurakunnan sisällä diakonisen perhetyön tiimin muodossa että kunnallisten toimijoiden kanssa. Diakoninen perhetyö on ennaltaehkäisevää ja perheiden tavoittamiseksi apua tulee tarjota aktiivisesti uusin viestintäkeinoin. Oikein kohdennetuilla resursseilla ja toimintamuodoilla diakonisella perhetyöllä on mahdollisuus vastata perheiden tarpeisiin.
Asiasanat: diakoniatyö, diakoninen perhetyö, perhe, laadullinen tutkimus
Hämäläinen Laura & Koistinen Maiju. Diakoninen perhetyö Jyväskylässä. Työntekijöiden kuvauksia diakonisesta perhetyöstä Keltinmäen, Säynätsalon ja Vaajakosken alueseurakunnissa
Diak Itä, Pieksämäki, syksy 2012, 70 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma,
Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyössä kuvattiin diakonisen perhetyön toteutumista kolmessa alueseurakunnassa Jyväskylässä. Tarkoituksena oli selvittää, millaista diakonista perhetyötä Keltinmäen, Säynätsalon ja Vaajakosken alueseurakunnissa tehdään, millaiset toimintamallit ohjaavat diakonisen perhetyön suunnittelua ja toteuttamista sekä millaisia näkemyksiä diakonista perhetyötä tekevillä työntekijöillä on diakonisen perhetyön kehittämisestä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa diakonisesta perhetyöstä uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää diakoniatyön kehittämisessä Jyväskylän seurakunnassa sekä laajemmin myös muissa seurakunnissa.
Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Kolmessa alueseurakunnassa järjestettiin ryhmähaastattelut, jotka videoitiin. Haastatteluihin osallistui yhteensä 10 työntekijää, jotka tekivät alueseurakunnissaan eri ammattitaustojen näkökulmasta diakonista perhetyötä. Lisäksi haastattelutilanteissa oli paikalla kaksi työharjoittelussa ollutta opiskelijaa. Saatu aineisto analysoitiin sisällön analyysi -menetelmällä.
Diakoninen perhetyö ilmeni laaja-alaisena moniammatillisena ja verkostoitumista vaativana työnä, jossa kohdattaan erilaisia perheitä eri elämäntilanteissa. Diakoninen perhetyö koettiin henkisesti raskaaksi, mutta kuitenkin hyvin merkitykselliseksi. Työmuodoissa huomioitiin asiakaslähtöisyys. Työmuodot jakaantuivat yksilöiden kohtaamiseen, ryhmätoimintaan sekä kaikille avoimiin tapahtumiin tai tilaisuuksiin. Työtä kuvattiin ammatilliseksi, jota toteuttavat kirkon eri ammattialojen edustajat. Vapaaehtoisia oli myös mukana toteuttamassa diakonista perhetyötä ja vapaaehtoisten osuus arvioitiin tulevaisuudessa muodostuvan aiempaa merkittävämmäksi.
Diakonisen perhetyön suunnitteluun vaikuttivat työntekijöiden persoona sekä kiinnostuksen kohteet. Asiakkaiden toiveet ja tarpeet otettiin huomioon keräämällä palautetta ja toiveita. Suunnitteluun vaikuttivat myös resurssit, perinteet sekä arvot. Diakonisen perhetyön toteutuksessa näkyi hengellisyys, yhteisöllisyyttä edistävät tavoitteet sekä ennaltaehkäisevä että terveyttä edistävä työote. Diakonisen perhetyön tulevaisuuden haasteina olivat yhteiskunnan, globaalin maailman ja seurakuntien muutokset sekä asiakkaiden entistä haasteellisimmat elämäntilanteet. Diakonisen perhetyön kehittämisen suhteen nostettiin esiin tavoitteita, koulutus- ja resurssitarpeita sekä kehittymishaasteita. Diakonisen perhetyön huono tunnettavuus nousi esille tutkimuksessa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perheiden tarpeiden turvaamiseksi tarvitaan yhteistyötä sekä seurakunnan sisällä diakonisen perhetyön tiimin muodossa että kunnallisten toimijoiden kanssa. Diakoninen perhetyö on ennaltaehkäisevää ja perheiden tavoittamiseksi apua tulee tarjota aktiivisesti uusin viestintäkeinoin. Oikein kohdennetuilla resursseilla ja toimintamuodoilla diakonisella perhetyöllä on mahdollisuus vastata perheiden tarpeisiin.
Asiasanat: diakoniatyö, diakoninen perhetyö, perhe, laadullinen tutkimus