Hyvinvointiyrittäjien tuen tarpeet toiminnan alkuvaiheessa
Kuparinen, Sanna; Suomi, Marika (2012)
Kuparinen, Sanna
Suomi, Marika
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112716883
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112716883
Tiivistelmä
Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä
Laurea Lohja
Hoitotyön koulutusohjelma
Sanna Kuparinen ja Marika Suomi
Hyvinvointiyrittäjien tuen tarpeet toiminnan alkuvaiheessa
Vuosi 2012 Sivumäärä 56
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaiset ovat hoivayrittäjyyden lähtökohdat ja miten hoivayrittäjien erityistarpeet on huomioitu. Lisäksi selvitettiin uusien hoivayrittäjien tukimuotoja ja kartoitettiin niiden kehittämistarpeita.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla Koko- ja Pumppu-hankkeen alueelta hoiva-alan yrittäjiä (n = 11). Tutkimus oli laadullinen. Tutkimus toteutettiin tutkimustyyppisenä ja analysoitiin sisällönanalyysilla.
Tutkimustuloksista ilmeni, että hoivayrittäjyyden lähtökohtana oli auttamisen halu, joka pitkän työkokemuksen tuella, tilaisuuden auetessa avasi tien yrittäjyyteen. Hoivayrittäjyydeltä odotettiin haasteellisuutta ja mahdollisuutta auttaa asiakasta. Myös raha motivoi hoivayrittäjää. Hoivayrittäjyyden erityispiirteistä hoivayrittäjät kokivat auttamisen halun ja rahan yhdistämisen olevan hankalaa. Varsinkin aloittavalle yrittäjälle perheen ja työn yhdistäminen oli haasteellista. Rahoitusongelmia ei hoivayrittäjillä kuitenkaan ollut. Verkostoituminen koettiin tärkeäksi, ja siitä oli apua myös työn psyykkiseen kuormittavuuteen. Hoivayrittäjillä oli tulosten mukaan vahva ammatillinen osaaminen; enemmistö ei kokenut tarvitsevansa päivitystä osaamiseensa. Eniten hoivayrittäjät kaipasivat tukea kokeneemmalta yrittäjältä ja verkostoitumista yritystoiminnan alkuvaiheessa. Lisäksi kaivattiin instanssia, josta olisi saanut kaiken tarvittavan tiedon yhdestä paikasta. Tukimuodoista tutuimpia olivat erilaiset lainamahdollisuudet ja starttiraha.
Johtopäätöksinä voitiin todeta, että yrittäjät kokivat haasteelliseksi pitää käynnissä hoivayritystä, koska laatuvaatimukset ovat kasvaneet. Kunnat ohjaavat hoivayrittäjien toimintaa kilpailutusten määräysten kautta. Kilpailutukset koettiinkin haasteellisiksi ja aikaa vieviksi. Vaikka isot yritykset valtaavat alaa, on enemmistöllä hoivayrittäjistä silti suunnitelmissa laajentaa omaa toimintaansa.
Jatkotutkimuksen aiheena olisi kiinnostavaa selvittää, miten toteuttaa hoivayrittäjien toivoma hoivapuolen instanssi, josta saisi kaiken tarvittavan tiedon. Koska hoivayrittäjien yrityshautomoa ei enää sellaisenaan ole, voisi tietopaketin kenties toteuttaa virtuaalisesti. Myös tutkimuksesta pois jääneiden, lopettamassa olevien hoivayrittäjien kokemukset lopettamiseen johtaneista syistä olisi tärkeä ja mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe.
Asiasanat: hoivayrittäjä, hoivayrittäjyys, yrittäjyys, tuen tarve, tukimuodot, hyvinvointi.
Laurea Lohja
Hoitotyön koulutusohjelma
Sanna Kuparinen ja Marika Suomi
Hyvinvointiyrittäjien tuen tarpeet toiminnan alkuvaiheessa
Vuosi 2012 Sivumäärä 56
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaiset ovat hoivayrittäjyyden lähtökohdat ja miten hoivayrittäjien erityistarpeet on huomioitu. Lisäksi selvitettiin uusien hoivayrittäjien tukimuotoja ja kartoitettiin niiden kehittämistarpeita.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla Koko- ja Pumppu-hankkeen alueelta hoiva-alan yrittäjiä (n = 11). Tutkimus oli laadullinen. Tutkimus toteutettiin tutkimustyyppisenä ja analysoitiin sisällönanalyysilla.
Tutkimustuloksista ilmeni, että hoivayrittäjyyden lähtökohtana oli auttamisen halu, joka pitkän työkokemuksen tuella, tilaisuuden auetessa avasi tien yrittäjyyteen. Hoivayrittäjyydeltä odotettiin haasteellisuutta ja mahdollisuutta auttaa asiakasta. Myös raha motivoi hoivayrittäjää. Hoivayrittäjyyden erityispiirteistä hoivayrittäjät kokivat auttamisen halun ja rahan yhdistämisen olevan hankalaa. Varsinkin aloittavalle yrittäjälle perheen ja työn yhdistäminen oli haasteellista. Rahoitusongelmia ei hoivayrittäjillä kuitenkaan ollut. Verkostoituminen koettiin tärkeäksi, ja siitä oli apua myös työn psyykkiseen kuormittavuuteen. Hoivayrittäjillä oli tulosten mukaan vahva ammatillinen osaaminen; enemmistö ei kokenut tarvitsevansa päivitystä osaamiseensa. Eniten hoivayrittäjät kaipasivat tukea kokeneemmalta yrittäjältä ja verkostoitumista yritystoiminnan alkuvaiheessa. Lisäksi kaivattiin instanssia, josta olisi saanut kaiken tarvittavan tiedon yhdestä paikasta. Tukimuodoista tutuimpia olivat erilaiset lainamahdollisuudet ja starttiraha.
Johtopäätöksinä voitiin todeta, että yrittäjät kokivat haasteelliseksi pitää käynnissä hoivayritystä, koska laatuvaatimukset ovat kasvaneet. Kunnat ohjaavat hoivayrittäjien toimintaa kilpailutusten määräysten kautta. Kilpailutukset koettiinkin haasteellisiksi ja aikaa vieviksi. Vaikka isot yritykset valtaavat alaa, on enemmistöllä hoivayrittäjistä silti suunnitelmissa laajentaa omaa toimintaansa.
Jatkotutkimuksen aiheena olisi kiinnostavaa selvittää, miten toteuttaa hoivayrittäjien toivoma hoivapuolen instanssi, josta saisi kaiken tarvittavan tiedon. Koska hoivayrittäjien yrityshautomoa ei enää sellaisenaan ole, voisi tietopaketin kenties toteuttaa virtuaalisesti. Myös tutkimuksesta pois jääneiden, lopettamassa olevien hoivayrittäjien kokemukset lopettamiseen johtaneista syistä olisi tärkeä ja mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe.
Asiasanat: hoivayrittäjä, hoivayrittäjyys, yrittäjyys, tuen tarve, tukimuodot, hyvinvointi.