Ohjausta oksettavaan odotukseen : Raskauspahoinvointi ja kätilötyön auttamismenetelmät
Pohtio, Emma (2013)
Pohtio, Emma
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303133293
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303133293
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata äitien omakohtaisia kokemuksia raskauspahoinvoinnista ja saamastaan tuesta ja ohjauksesta. Työn tavoitteena oli kehittää raskauspahoinvoinnista kärsivien äitien hoitoa ja ohjausta. Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen aineisto kerättiin raskauspahoinvoinnista kärsiville äideille suunnattujen teemahaastatteluiden avulla. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyväksikäyttäen.
Työn teoreettisessa viitekehyksessä on käsitelty raskauspahoinvointia käsitteenä ja siihen liittyen raskauspahoinvoinnin mahdollisia aiheuttajia ja hoitomenetelmiä. Lisäksi työn teoreettinen viitekehys sisältää tietoa siitä, miten eri tavoilla raskauspahoinvointi saattaa vaikuttaa raskausaikaan sekä vauvan syntymän jälkeiseen aikaan.
Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että raskauspahoinvoinnista kärsivät odottajat olivat kokeneet raskausajan niin fyysisesti kuin henkisestikin rankkana, mutta silti raskauksiin suhtauduttiin positiivisesti. Raskauspahoinvoinnin tuomat pitkäaikaisvaikutukset liittyivät lähinnä fyysiseen kuntoon ja suhtautumiseen seuraaviin raskauksiin, eikä niinkään psyykkiselle puolelle, kuten kiintymyssuhteen kehittymiselle. Kätilöiltä ja muulta henkilökunnalta saatu ohjaus ja tuki oli laadultaan vaihtelevaa. Vähättely, turhat lupaukset ja ajattelemattomuus koettiin suurimpina ongelmina ohjauksen laadusta puhuttaessa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kätilöiden ja muun henkilökunnan tulee ymmärtää raskauspahoinvoinnin moniuloitteiset vaikutukset äidin elämään ja ennen kaikkea välttää vähättelyä. Fyysiset oireet eivät useinkaan korreloi suoraan verranollisesti äidin vointiin. Kiinnostavia jatkotutkimusaiheita voisivat olla esimerkiksi raskauspahoinvoinnin vaikutukset synnytyksen suunnitteluun ja synnytykseen, samoin pitkäaikaisvaikutusten ilmeneminen kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta.
Työn teoreettisessa viitekehyksessä on käsitelty raskauspahoinvointia käsitteenä ja siihen liittyen raskauspahoinvoinnin mahdollisia aiheuttajia ja hoitomenetelmiä. Lisäksi työn teoreettinen viitekehys sisältää tietoa siitä, miten eri tavoilla raskauspahoinvointi saattaa vaikuttaa raskausaikaan sekä vauvan syntymän jälkeiseen aikaan.
Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että raskauspahoinvoinnista kärsivät odottajat olivat kokeneet raskausajan niin fyysisesti kuin henkisestikin rankkana, mutta silti raskauksiin suhtauduttiin positiivisesti. Raskauspahoinvoinnin tuomat pitkäaikaisvaikutukset liittyivät lähinnä fyysiseen kuntoon ja suhtautumiseen seuraaviin raskauksiin, eikä niinkään psyykkiselle puolelle, kuten kiintymyssuhteen kehittymiselle. Kätilöiltä ja muulta henkilökunnalta saatu ohjaus ja tuki oli laadultaan vaihtelevaa. Vähättely, turhat lupaukset ja ajattelemattomuus koettiin suurimpina ongelmina ohjauksen laadusta puhuttaessa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kätilöiden ja muun henkilökunnan tulee ymmärtää raskauspahoinvoinnin moniuloitteiset vaikutukset äidin elämään ja ennen kaikkea välttää vähättelyä. Fyysiset oireet eivät useinkaan korreloi suoraan verranollisesti äidin vointiin. Kiinnostavia jatkotutkimusaiheita voisivat olla esimerkiksi raskauspahoinvoinnin vaikutukset synnytyksen suunnitteluun ja synnytykseen, samoin pitkäaikaisvaikutusten ilmeneminen kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta.