Agarsolublokkimenetelmä pleura- ja askitesnäytteiden immunohistokemiallisissa värjäyksissä
Tamminen, Paula; Virkkunen, Elina (2013)
Tamminen, Paula
Virkkunen, Elina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304194636
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304194636
Tiivistelmä
Sytologisten effuusionäytteiden sisältämästä solumateriaalista saadaan arvokasta diagnostista informaatiota immunohistokemiallisten värjäysten avulla. Värjäyksissä antigeenejä osoitetaan niille spesifisten vasta-aineiden avulla. Sytologisten effuusionäytteiden kohdalla tarvitaan immunohistokemiallisia värjäyksiä erityisesti adenokarsinooman ja mesoteliooman erotteluun sekä erilaistuneiden karsinoomien luokitteluun.
Opinnäytetyö tehtiin Keski-Suomen keskussairaalan patologian laboratoriossa. Työn tarkoituksena oli valmistaa agarsolublokki sytologisesta effuusionäytteestä ja verrata sitä käytössä olevaan solublokkimenetelmään. Tavoitteena oli saada nykyistä parempi solusaanti näytelasille ja varmistaa immunohistokemiallisten värjäyksien toimivuus agarsolublokkimenetelmällä. Lisäksi tavoitteena oli huomioida alkoholifiksaation ajallinen vaikutus solujen lopulliseen värjäytyvyyteen.
Työn näytemateriaali koostui kymmenestä effuusionäytteestä (pleura- tai askitesneste). Effuusionäytteiden sisältämistä kudoskappaleista tai sentrifugoinnin yhteydessä muodostuneesta solupelletistä valmistettiin agarsolublokki. Valmiista agarsolublokkivalmisteesta leikatut näyteleikkeet värjättiin immunohistokemiallisesti polymeeritekniikkaa käyttäen. Näytteet värjättiin sytokeratiini 7-, sytokeratiini 20-, kalretiniini- ja TTF-1- vasta-aineilla.
Immunohistokemiallisissa värjäyksissä agarsolublokki- ja solublokkimenetelmän välillä yhteneväisimmät tulokset saatiin sytokeratiini 7:n kohdalla. Kalretiniinin ja TTF-1:n kohdalla tuloksissa oli enemmän poikkeamia. Sytokeratiini 20 on negatiivinen työssä käytetyissä pleura- ja askitesnäytteissä. Sytokeratiini 20:n värjäystulos tukee agarsolublokkimenetelmän toimivuutta, koska virheellisiä positiivisia tuloksia ei todettu. Alkoholifiksaation kesto vaihteli eri näytteiden välillä, 2 päivästä 69 päivään. Pisimpään säilytetty näyte oli liian hajonnut arviointia varten. Alkoholifiksaatioaika selittää ainakin osan kalretiniinin ja TTF-1:n tuloksista. Lisäksi on hyvä huomioida, että työn näytemateriaali koostui soluista, jotka olivat jääneet yli varsinaisen diagnostisen solublokin teosta. Tämän takia diagnostisia soluja ei ollut riittävästi kaikissa näytteissä.
Opinnäytetyö tehtiin Keski-Suomen keskussairaalan patologian laboratoriossa. Työn tarkoituksena oli valmistaa agarsolublokki sytologisesta effuusionäytteestä ja verrata sitä käytössä olevaan solublokkimenetelmään. Tavoitteena oli saada nykyistä parempi solusaanti näytelasille ja varmistaa immunohistokemiallisten värjäyksien toimivuus agarsolublokkimenetelmällä. Lisäksi tavoitteena oli huomioida alkoholifiksaation ajallinen vaikutus solujen lopulliseen värjäytyvyyteen.
Työn näytemateriaali koostui kymmenestä effuusionäytteestä (pleura- tai askitesneste). Effuusionäytteiden sisältämistä kudoskappaleista tai sentrifugoinnin yhteydessä muodostuneesta solupelletistä valmistettiin agarsolublokki. Valmiista agarsolublokkivalmisteesta leikatut näyteleikkeet värjättiin immunohistokemiallisesti polymeeritekniikkaa käyttäen. Näytteet värjättiin sytokeratiini 7-, sytokeratiini 20-, kalretiniini- ja TTF-1- vasta-aineilla.
Immunohistokemiallisissa värjäyksissä agarsolublokki- ja solublokkimenetelmän välillä yhteneväisimmät tulokset saatiin sytokeratiini 7:n kohdalla. Kalretiniinin ja TTF-1:n kohdalla tuloksissa oli enemmän poikkeamia. Sytokeratiini 20 on negatiivinen työssä käytetyissä pleura- ja askitesnäytteissä. Sytokeratiini 20:n värjäystulos tukee agarsolublokkimenetelmän toimivuutta, koska virheellisiä positiivisia tuloksia ei todettu. Alkoholifiksaation kesto vaihteli eri näytteiden välillä, 2 päivästä 69 päivään. Pisimpään säilytetty näyte oli liian hajonnut arviointia varten. Alkoholifiksaatioaika selittää ainakin osan kalretiniinin ja TTF-1:n tuloksista. Lisäksi on hyvä huomioida, että työn näytemateriaali koostui soluista, jotka olivat jääneet yli varsinaisen diagnostisen solublokin teosta. Tämän takia diagnostisia soluja ei ollut riittävästi kaikissa näytteissä.