Suojateiden suunnitteluperusteiden vertailua Pohjoismaissa

Abstract

Tämä opinnäytetyö tehtiin Helsingin kaupunkisuusuunnitteluvirastolle Destia Oy:n ohjauksessa. Työssä selvitettiin suojateiden suunnitteluperusteita Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Työn tarkoituksena oli selvittää, millä perusteilla Pohjoismaissa suojateitä sijoitetaan katu- ja tiealueille ja millaisia ohjeita suojatiesuunnitteluun on käytössä.

Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia kattava selvitys siitä, mitkä lait, säädökset ja ohjeet ohjaavat Suomen suojateiden suunnittelua, ja verrata niitä muiden Pohjoismaiden suunnitteluohjeisiin. Työssä selvitettiin myös suojateiden vaihtoehtoiset kadunylitysjärjestelyt eri maissa.

Työssä käytettiin laajaa valikoimaa kotimaista ja ulkomaista alan kirjallisuutta sekä internetistä löytyneitä lähteitä. Tutkimusmateriaalin kattavuuteen vaikuttivat työnohjaajien lukuisat kontaktihenkilöt. Nykyisten käytäntöjen selvittämiseksi liikennesuunnittelijoita haastateltiin tutkimusmaiden suurimmista kaupungeista sähköpostikysymysten avulla.

Työn tuloksista ilmenee, että suojateiden suunnittelukriteerit vaihtelevat paljon eri maiden tai jopa saman maan kaupunkien ja kuntien välillä. Yhtenäisimmät ohjeet suojatiesuunnitteluun löytyvät Norjasta, jossa vuonna 2007 julkaistu käsikirja on yhtenäistänyt maan suojatiekäytäntöjä. Suurimmat puutteet suojateiden sijoituskriteereistä löytyivät Suomesta, jossa koettiin, ettei nykyinen ohjeistus anna tukea päätöksille, jotka koskevat suojateiden sijoitusta. Työn selvityksessä kävi myös ilmi, että muissa maissa on käytössä ns. kadunylityspaikka, jossa autoilijalla ei ole väistämisvelvollisuutta jalankulkijaa kohtaan, vaan jalankulkijan tulee odottaa liikennevirrasta sopivaa väliä ylittääkseen kadun.

Selvityksen perusteella suositellaan Suomeen toteutettavaksi yhtenäistä suojateiden suunnittelua ohjaavaa käsikirjaa, josta löytyisi uusien suojateiden toteuttamiskriteerien lisäksi selvät ohjeet nykyisten suojateiden parantamiseen ja turhien suojateiden poistamiseen. Vaihtoehtoisten kadunylitysjärjestelyjen käyttöönottomahdollisuutta tulisi myös tutkia.

This thesis was made for Helsinki City Planning Department under guidance of Destia Oy. The thesis investigates the planning of pedestrian crossings in Finland, Sweden, Norway and Denmark. The aim was to clarify on what basis the Nordic countries placed pedestrian crossings in the street and the road areas and what kind of instructions are in use.

The aim was to produce a comprehensive explanation of which laws, regulations and guidelines govern Finnish pedestrian crossing planning and compare them with the other Nordic planning guidelines. Thesis finds out also alternatives for pedestrian crossings in different countries.

During the research, a wide range of domestic and foreign literature in the field as well as internet sources were looked into. The large number of contact persons affected the cov-erage of the research material. To determine the current practices, traffic planners of the largest cities were interviewed by e-mail.

The results of this thesis show that the planning criteria for pedestrian crossings varies greatly across countries or even within the towns and districts of one country. The most harmonized guidelines for the planning of pedestrian crossings can be found in Norway, which published a handbook in 2007, and it has standardized the pedestrian crossing practices. The greatest deficiencies in pedestrian crossing positioning criteria were found in Finland, where the current guidelines didn´t support decisions relating to pedestrian crossing placing. Research also showed that other countries have used so-called street crossings without pedestrian crossing marking, where the motorist is not required to give way to pedestrians, but the pedestrians must wait for a suitable gap in the traffic flow to cross the street.

Based on the research, it is recommended that Finland implement an unbroken pedestrian crossing planning manual, including criteria for new pedestrian crossings, clear instructions to improve the existing pedestrian crossings and instructions to remove unnecessary pe-destrian crossings. Possibilities for alternative arrangements for crossing the street should also be looked into.