Eläköityvän hyvinvoinnin turvaaminen : tieto- ja palvelutarpeet sekä niiden tukeminen sähköisillä ratkaisuilla
Sarapisto, Maria (2009)
Sarapisto, Maria
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912026775
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912026775
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, mitä tietoja ja palveluja eläköityvä saattaisi tarvita hyvinvointinsa turvaamiseksi, sen jälkeen kun ei enää kuulu työterveyshuollon piiriin sekä miten näitä tietoja saataisiin yksilön ulottuville.
Hyvinvointia käsitteenä kuvattiin tässä opinnäytetyössä laajasti, koska siihen sisältyvät niin subjektiiviset (mm. onnellisuus, harrastukset) kuin objektiivisetkin (mm. terveys, arjesta selviytyminen) seikat. Hyvinvointi käsittää myös henkilön suhteet toisiin ihmisiin, yksilön omat kokemukset ja tarpeet vertaistuesta sekä yhteisöllisyydestä tai vastaavasti syrjäytymisestä.
Opinnäytetyössä eläköityvän hyvinvointia kartoitettiin tekemällä satunnaisotantaan perustuva kysely Lohjan alueella asuville, vuonna 1940–1953 syntyneille henkilöille. Yhteystiedot ostettiin Väestörekisterikeskukselta. Kyselylomakkeita lähetettiin 1000 henkilölle postitse ja vastaajilla oli mahdollisuus vastata kyselyyn myös sähköisesti. Lomake sisälsi 17 kysymystä, joista kolme oli avoimia. Lomakkeita palautui 337 kpl (n=337), joten vastausprosentti oli 33,7.
Vastaajista 1/3 oli eläkkeellä, 1/3 jäämässä lähiaikoina eläkkeelle ja 1/3 myöhemmin. Vastaajista suurin osa (77,01 %) oli naimisissa tai avoliitossa. Miesten (48,96 %) ja naisten (51,04 %) osuus vastaajista oli lähes yhtä suuri. Suurin osa vastaajista koki elämänsä hallinnan ja hyvinvointinsa olevan tällä hetkellä hyvän. Tietotarpeista olennaisiksi katsottiin mm. erilaiset terveystiedot ja niiden toivottiin olevan saatavissa yksityisesti esim. omaan sähköpostiosoitteeseen tai paperiversiona. Yhteiskunnan tarjoamia palvelutietoja haluttiin saada myös luotettaviksi katsotuilta tahoilta (Kela ja kunta) eli ns. julkisille palvelimille. Hyvinvointiyritysten tiedot haluttiin pääsääntöisesti hankkia itse. Terveysportin tms. alustan käyttömahdollisuuteen suhtauduttiin positiivisesti. Tätä mahdollisuutta käyttäisi ainakin joskus yli 70 % vastaa-jista ja yhteisö- ja verkostopalveluja käyttäisi n. 74 %. Vertaistukimahdollisuutta sähköisessä palvelussa käyttäisi noin puolet ja keskusteluaiheina olisivat niin arkielämä, terveys kuin hyvinvointikin. Sähköisen palvelun välineenä halutaan käytettävän pääsääntöisesti kotitietokonetta (64,43 % kaikista vastanneista).
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että eläköitymiseen suhtaudutaan normaalina elämänvaiheena, jossa toivotaan pystyttävän elämään mahdollisimman terveenä ja itsenäisesti omassa kodissa. Toisten armoille joutuminen koetaan uhkana. Suurin osa omista henkilökohtaisista terveystiedoista halutaan saada vielä paperiversiona ja tiedot halutaan koota itse. Kuitenkin sähköisten välineiden käytettävyyteen suhtauduttiin positiivisesti, varsinkin nuoremmissa ikäluokissa. Sähköposti kotona koetaan omana henkilökohtaisena tiedonvastaanottimena.
Jatkotutkimusehdotukseksi nousi kyselyn teettäminen 1950–1960-luvuilla syntyneille ja eri koulutuspohjan omaavien henkilöiden välisien eroavaisuuksien kartoittaminen sähköisten viestimien käytölle sekä sähköisten viestimien merkityksen muuttumisen tutkiminen.
Hyvinvointia käsitteenä kuvattiin tässä opinnäytetyössä laajasti, koska siihen sisältyvät niin subjektiiviset (mm. onnellisuus, harrastukset) kuin objektiivisetkin (mm. terveys, arjesta selviytyminen) seikat. Hyvinvointi käsittää myös henkilön suhteet toisiin ihmisiin, yksilön omat kokemukset ja tarpeet vertaistuesta sekä yhteisöllisyydestä tai vastaavasti syrjäytymisestä.
Opinnäytetyössä eläköityvän hyvinvointia kartoitettiin tekemällä satunnaisotantaan perustuva kysely Lohjan alueella asuville, vuonna 1940–1953 syntyneille henkilöille. Yhteystiedot ostettiin Väestörekisterikeskukselta. Kyselylomakkeita lähetettiin 1000 henkilölle postitse ja vastaajilla oli mahdollisuus vastata kyselyyn myös sähköisesti. Lomake sisälsi 17 kysymystä, joista kolme oli avoimia. Lomakkeita palautui 337 kpl (n=337), joten vastausprosentti oli 33,7.
Vastaajista 1/3 oli eläkkeellä, 1/3 jäämässä lähiaikoina eläkkeelle ja 1/3 myöhemmin. Vastaajista suurin osa (77,01 %) oli naimisissa tai avoliitossa. Miesten (48,96 %) ja naisten (51,04 %) osuus vastaajista oli lähes yhtä suuri. Suurin osa vastaajista koki elämänsä hallinnan ja hyvinvointinsa olevan tällä hetkellä hyvän. Tietotarpeista olennaisiksi katsottiin mm. erilaiset terveystiedot ja niiden toivottiin olevan saatavissa yksityisesti esim. omaan sähköpostiosoitteeseen tai paperiversiona. Yhteiskunnan tarjoamia palvelutietoja haluttiin saada myös luotettaviksi katsotuilta tahoilta (Kela ja kunta) eli ns. julkisille palvelimille. Hyvinvointiyritysten tiedot haluttiin pääsääntöisesti hankkia itse. Terveysportin tms. alustan käyttömahdollisuuteen suhtauduttiin positiivisesti. Tätä mahdollisuutta käyttäisi ainakin joskus yli 70 % vastaa-jista ja yhteisö- ja verkostopalveluja käyttäisi n. 74 %. Vertaistukimahdollisuutta sähköisessä palvelussa käyttäisi noin puolet ja keskusteluaiheina olisivat niin arkielämä, terveys kuin hyvinvointikin. Sähköisen palvelun välineenä halutaan käytettävän pääsääntöisesti kotitietokonetta (64,43 % kaikista vastanneista).
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että eläköitymiseen suhtaudutaan normaalina elämänvaiheena, jossa toivotaan pystyttävän elämään mahdollisimman terveenä ja itsenäisesti omassa kodissa. Toisten armoille joutuminen koetaan uhkana. Suurin osa omista henkilökohtaisista terveystiedoista halutaan saada vielä paperiversiona ja tiedot halutaan koota itse. Kuitenkin sähköisten välineiden käytettävyyteen suhtauduttiin positiivisesti, varsinkin nuoremmissa ikäluokissa. Sähköposti kotona koetaan omana henkilökohtaisena tiedonvastaanottimena.
Jatkotutkimusehdotukseksi nousi kyselyn teettäminen 1950–1960-luvuilla syntyneille ja eri koulutuspohjan omaavien henkilöiden välisien eroavaisuuksien kartoittaminen sähköisten viestimien käytölle sekä sähköisten viestimien merkityksen muuttumisen tutkiminen.