Ympäristötuen vaikuttavuuden arviointi pohjoiskarjalaisten maanviljelijöiden näkökulmasta ohjelmakaudella 2007–2013
Kajoskivi, Marja; Ruuska, Arto (2013)
Kajoskivi, Marja
Ruuska, Arto
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087146
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087146
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, kuinka pohjoiskarjalaiset viljelijät ovat kokeneet maatalouden ympäristötukisitoumuksen sekä erityistukisopimusten sitovuuden ja kuinka he ovat niitä pyrkineet ja kyenneet toteuttamaan. Työn tulokset antavat taustatietoa PKArvi-hankkeelle ympäristötuen tavoitteiden toteutumisesta.
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kyselyyn valitut tilat otettiin satunnaisotantana ympäristötukeen sitoutuneiden pohjoiskarjalaisten viljelijöiden keskuudesta. Otanta suoritettiin TIKE:n maatilarekisteristä. Otannan laajuus 500 tilaa, joista 170 vastasi kyselyyn. Tuloksia tutkittiin käyttämällä ristiintaulukointia vertailtaessa tekijöiden välisiä suhteita sekä laskemalla jakaumia otantajoukosta.
Tutkimuksessa selvisi, että viljelijät ovat muuttaneet viljelytapojaan siten, että ne vastaavat ympäristötukisitoumuksen edellyttämiä ehtoja. Maataloustuotannolle asetettavien tavoitteiden tulisi olla enemmän paikallisia ja lähiympäristöä koskevia. Ongelmaksi on koettu byrokratia ja monimutkaiset tukiehdot varsinkin erityistukisopimuksissa ja valvonnassa. Erityistuet koettiin työmäärää lisääviksi, mistä syystä korvaus koettiin liian alhaiseksi. Viljelijät kokevat tukijärjestelmän tuttuna ja turvallisena eivätkä siksi halua muuttaa sitä. Tukijärjestelmän muutoksissa tulisikin edetä pienin askelin.
Suojakaistat koettiin vaikuttavammaksi toimenpiteeksi ympäristön kannalta kuin pientareet. Luonnonhoitopeltojen, suojakaistojen ja pientareiden koettiin olevan rikkakasvipankkeja, joita ei pysty tukiehtojen puitteissa hoitamaan. Lannoitukseen ja viljelynsuunnitteluun liittyvät toimenpiteet ovat korkealla viljelijöiden arvoasteikossa. Avoimen ja hoidetun maaseutumaiseman sekä luonnon monimuotoisuuden ylläpitoa viljelijät eivät näytä kokevan ympäristön-suojelutoimenpiteinä.
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kyselyyn valitut tilat otettiin satunnaisotantana ympäristötukeen sitoutuneiden pohjoiskarjalaisten viljelijöiden keskuudesta. Otanta suoritettiin TIKE:n maatilarekisteristä. Otannan laajuus 500 tilaa, joista 170 vastasi kyselyyn. Tuloksia tutkittiin käyttämällä ristiintaulukointia vertailtaessa tekijöiden välisiä suhteita sekä laskemalla jakaumia otantajoukosta.
Tutkimuksessa selvisi, että viljelijät ovat muuttaneet viljelytapojaan siten, että ne vastaavat ympäristötukisitoumuksen edellyttämiä ehtoja. Maataloustuotannolle asetettavien tavoitteiden tulisi olla enemmän paikallisia ja lähiympäristöä koskevia. Ongelmaksi on koettu byrokratia ja monimutkaiset tukiehdot varsinkin erityistukisopimuksissa ja valvonnassa. Erityistuet koettiin työmäärää lisääviksi, mistä syystä korvaus koettiin liian alhaiseksi. Viljelijät kokevat tukijärjestelmän tuttuna ja turvallisena eivätkä siksi halua muuttaa sitä. Tukijärjestelmän muutoksissa tulisikin edetä pienin askelin.
Suojakaistat koettiin vaikuttavammaksi toimenpiteeksi ympäristön kannalta kuin pientareet. Luonnonhoitopeltojen, suojakaistojen ja pientareiden koettiin olevan rikkakasvipankkeja, joita ei pysty tukiehtojen puitteissa hoitamaan. Lannoitukseen ja viljelynsuunnitteluun liittyvät toimenpiteet ovat korkealla viljelijöiden arvoasteikossa. Avoimen ja hoidetun maaseutumaiseman sekä luonnon monimuotoisuuden ylläpitoa viljelijät eivät näytä kokevan ympäristön-suojelutoimenpiteinä.