"Vitsi mä oon kaunis..." : kokemuksia valokuvausprojektista lastensuojeluyksikkö Malmin Pienkotien Jäkäläpolulla.
Peippo, Pia; Salmivaara, Annukka (2013)
Peippo, Pia
Salmivaara, Annukka
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304305630
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304305630
Tiivistelmä
Peippo Pia ja Salmivaara Annukka.
”Vitsi mä oon kaunis” : kokemuksia valokuvausprojektista lastensuojeluyksikkö Malmin Pienkotien Jäkäläpolulla. Helsinki, kevät 2013, 64 s.
Diakonisen hoitotyön koulutusohjelma. Sairaanhoitaja (AMK) ja diakonissan virkakelpoisuus.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata Helsingin kaupungin Malmin Pienkotien Jäkäläpolun yksikön työntekijöiden kokemuksia Jäkäläpolun lastenkodissa toteutetusta valokuvaprojektista.
Opinnäytetyön tavoite oli tuottaa tietoa, jota voidaan jatkossa hyödyntää kehitettäessä lasten ja nuorten kanssa työskentelymenetelmiä.
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Malmin Pienkotien Jäkäläpolun yksikön työntekijöiden kanssa. Malmin Pienkotien Jäkäläpolun yksikössä asuu 10–17-vuotiaita, huostaan otettuja lapsia. Jäkäläpolun yksikössä toteutettiin vuonna 2012 valokuvaprojekti, joka perustui Miina Savolaisen kehittämään voimauttava valokuva –menetelmään. Tämän vaihtoehtoisten hoitomenetelmän käyttäminen lasten ja nuorten hoitotyössä on tärkeää, koska se tukee terveen itsetunnon ja minäkuvan kehitystä.
Opinnäytetyömme toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluna. Aineistoa varten haastateltiin neljää Helsingin kaupungin Malmin Pienkotien Jäkäläpolun yksikön työntekijää tammikuussa 2013. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Lastenkodin työntekijöiden mukaan valokuvaprojekti lastenkodissa toi esiin myönteisiä vaikutuksia lasten arkeen. Saamiemme tutkimustulosten mukaan valokuvaprojekti vahvisti aikuisen ja lapsen välistä vuorovaikutussuhdetta, sekä omahoitajuutta ja vahvisti lasten itsetuntoa. Valokuvausmenetelmää voidaan käyttää oman elämäntarinan kertomisen välineenä ja arjen dokumentointi on tärkeää lapselle.
Henkilökunnan mielestä valokuvausmenetelmää voitaisiin kehittää kuvaamalla enemmän arkisempia asioita lapsen elämässä. Projektia voitaisiin toteuttaa myös sellaisesta näkökulmasta, että lapset saisivat kuvata itse omaa arkeaan ja työntekijöitä. Yhteisöllisyyttä haluttiin korostaa projektissa jatkossa. Työntekijät toivoivat saavansa lisäkoulutusta valokuvamenetelmän käyttämiseen lasten parissa tehtävässä työssä.
Asiasanat: voimaantuminen, valokuvaus, lastensuojelu, lastenkodit, diakonia
”Vitsi mä oon kaunis” : kokemuksia valokuvausprojektista lastensuojeluyksikkö Malmin Pienkotien Jäkäläpolulla. Helsinki, kevät 2013, 64 s.
Diakonisen hoitotyön koulutusohjelma. Sairaanhoitaja (AMK) ja diakonissan virkakelpoisuus.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata Helsingin kaupungin Malmin Pienkotien Jäkäläpolun yksikön työntekijöiden kokemuksia Jäkäläpolun lastenkodissa toteutetusta valokuvaprojektista.
Opinnäytetyön tavoite oli tuottaa tietoa, jota voidaan jatkossa hyödyntää kehitettäessä lasten ja nuorten kanssa työskentelymenetelmiä.
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Malmin Pienkotien Jäkäläpolun yksikön työntekijöiden kanssa. Malmin Pienkotien Jäkäläpolun yksikössä asuu 10–17-vuotiaita, huostaan otettuja lapsia. Jäkäläpolun yksikössä toteutettiin vuonna 2012 valokuvaprojekti, joka perustui Miina Savolaisen kehittämään voimauttava valokuva –menetelmään. Tämän vaihtoehtoisten hoitomenetelmän käyttäminen lasten ja nuorten hoitotyössä on tärkeää, koska se tukee terveen itsetunnon ja minäkuvan kehitystä.
Opinnäytetyömme toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluna. Aineistoa varten haastateltiin neljää Helsingin kaupungin Malmin Pienkotien Jäkäläpolun yksikön työntekijää tammikuussa 2013. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Lastenkodin työntekijöiden mukaan valokuvaprojekti lastenkodissa toi esiin myönteisiä vaikutuksia lasten arkeen. Saamiemme tutkimustulosten mukaan valokuvaprojekti vahvisti aikuisen ja lapsen välistä vuorovaikutussuhdetta, sekä omahoitajuutta ja vahvisti lasten itsetuntoa. Valokuvausmenetelmää voidaan käyttää oman elämäntarinan kertomisen välineenä ja arjen dokumentointi on tärkeää lapselle.
Henkilökunnan mielestä valokuvausmenetelmää voitaisiin kehittää kuvaamalla enemmän arkisempia asioita lapsen elämässä. Projektia voitaisiin toteuttaa myös sellaisesta näkökulmasta, että lapset saisivat kuvata itse omaa arkeaan ja työntekijöitä. Yhteisöllisyyttä haluttiin korostaa projektissa jatkossa. Työntekijät toivoivat saavansa lisäkoulutusta valokuvamenetelmän käyttämiseen lasten parissa tehtävässä työssä.
Asiasanat: voimaantuminen, valokuvaus, lastensuojelu, lastenkodit, diakonia