Tragediahahmoja tutkimassa : Iho jota koskaan ei ollutkaan -käsikirjoituksen kautta
Helenius, Erika (2013)
Helenius, Erika
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811182
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811182
Tiivistelmä
Opinnäytetyönäni kirjoitin sirkusmaailmaan sijoittuvan lyhytelokuvakäsikirjoituksen, joka sisältää traagisia elementtejä. Sen vuoksi opinnäytetyöni kirjallisessa osassa tutkin tragediaa. Päälähtökohdakseni otan hahmon tutkimisen.
Aluksi käyn läpi tragedian historiaa. Puhun länsimaisen tragedian alkujuurista, eli antiikin Kreikan näytelmäkirjallisuudesta. Kyseisessä osiossa puhun myös Aristoteleen Runousopista, joka on niin suuresti muokannut ymmärrystämme tragediasta. Pääpaino historian tutkimisessa minulla on antiikin Kreikassa.
Seuraavaksi kerron lyhyesti, mistä omassa käsikirjoituksessani on kyse. Käsikirjoituksen jälkeen käsittelyssä on erilaisia traagisten hahmojen arkkityyppejä, jotka toimivat nykyäänkin innoituksena kirjailijoille, käsikirjoittajille ja näytelmäkirjailijoille. Nostan esiin Oidipuksen, Faustin ja Anna Kareninan tarinat.
Arkkityyppien jälkeen kiinnitän erityistä huomiota sirkuselokuviin. Tutkin omaa käsikirjoitustani siitä näkökulmasta, mitä yhteistä päähenkilölläni on eräiden sirkuselokuvien hahmojen kanssa.
Lopuksi puhun siitä, mitä opinnäytetyön tekeminen opetti minulle. Kerron, miten ymmärsin, että olisi hyvin haasteellista kirjoittaa hyvää tragediaa pelkän teorian ja historian pohjalta. Toisaalta tuon esiin, että teoria voi auttaa silloin, kun tuntee olonsa epävarmaksi.
Aluksi käyn läpi tragedian historiaa. Puhun länsimaisen tragedian alkujuurista, eli antiikin Kreikan näytelmäkirjallisuudesta. Kyseisessä osiossa puhun myös Aristoteleen Runousopista, joka on niin suuresti muokannut ymmärrystämme tragediasta. Pääpaino historian tutkimisessa minulla on antiikin Kreikassa.
Seuraavaksi kerron lyhyesti, mistä omassa käsikirjoituksessani on kyse. Käsikirjoituksen jälkeen käsittelyssä on erilaisia traagisten hahmojen arkkityyppejä, jotka toimivat nykyäänkin innoituksena kirjailijoille, käsikirjoittajille ja näytelmäkirjailijoille. Nostan esiin Oidipuksen, Faustin ja Anna Kareninan tarinat.
Arkkityyppien jälkeen kiinnitän erityistä huomiota sirkuselokuviin. Tutkin omaa käsikirjoitustani siitä näkökulmasta, mitä yhteistä päähenkilölläni on eräiden sirkuselokuvien hahmojen kanssa.
Lopuksi puhun siitä, mitä opinnäytetyön tekeminen opetti minulle. Kerron, miten ymmärsin, että olisi hyvin haasteellista kirjoittaa hyvää tragediaa pelkän teorian ja historian pohjalta. Toisaalta tuon esiin, että teoria voi auttaa silloin, kun tuntee olonsa epävarmaksi.