VALOKUVA VOIMAUTTAA : Valokuva taideterapeuttisen prosessin osana menetyksen jälkeen
Eskola, Päivi (2013)
Eskola, Päivi
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053112300
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053112300
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Opinnäytetyön aiheena oli kuvata menetyksen jälkeistä taideterapeuttista prosessia, jossa käytettiin voimauttavan valokuvauksen menetelmää. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen merkitys taideterapeuttisella prosessilla ja voimauttavan valokuvauksen menetelmää hyödyntävällä työskentelyllä on menetyksen jälkeisessä suruprosessissa. Tarkoituksena oli kartoittaa, miten nämä kuvalliset interventiot auttavat menetyksen kokeneita henkilöitä elämänhallinnan ja itsetunnon parantumisessa ja elämän eteenpäin sujumisessa.
Opinnäytetyö on menetelmiltään kvalitatiivinen ja luonteeltaan etnografinen. Tutkimuksessa on myös piirteitä toimintatutkimuksesta. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä useaa eri menetelmää: osallistuvaa observointia, terapeuttisen kuvan tekemistä ja jakamista, voimauttavaa valokuvausta ja kuvien jakamista, albumikuvien työstämistä sekä narratiivista tarinankerrontaa. Kohdejoukkona olivat Surunauha – ryhmän jäsenet, joista kolmeen tutkimuksessa keskityttiin.
Tutkimuksen löydöt osoittavat, että terapeuttinen kuvan tekeminen helpottaa piilossa olevien tunteiden julkituomista ja sanallistamista. Kaikenlaisten kuvallisten interventioiden todettiin rikastuttavan menetyksen jälkeistä terapeuttista prosessia. Tutkimustuloksista ilmeni myös, että voimauttavan valokuvauksen menetelmä ja valokuvallinen työskentely yleensäkin suuntasi prosessin fokusta yksilölliseen suuntaan sekä kohti tulevaisuutta. Valokuvauskuvausprojekti koettiin voimaannuttavaksi ja yksilöllisen kasvu mahdollistavaksi.
Opinnäytetyön aiheena oli kuvata menetyksen jälkeistä taideterapeuttista prosessia, jossa käytettiin voimauttavan valokuvauksen menetelmää. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen merkitys taideterapeuttisella prosessilla ja voimauttavan valokuvauksen menetelmää hyödyntävällä työskentelyllä on menetyksen jälkeisessä suruprosessissa. Tarkoituksena oli kartoittaa, miten nämä kuvalliset interventiot auttavat menetyksen kokeneita henkilöitä elämänhallinnan ja itsetunnon parantumisessa ja elämän eteenpäin sujumisessa.
Opinnäytetyö on menetelmiltään kvalitatiivinen ja luonteeltaan etnografinen. Tutkimuksessa on myös piirteitä toimintatutkimuksesta. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä useaa eri menetelmää: osallistuvaa observointia, terapeuttisen kuvan tekemistä ja jakamista, voimauttavaa valokuvausta ja kuvien jakamista, albumikuvien työstämistä sekä narratiivista tarinankerrontaa. Kohdejoukkona olivat Surunauha – ryhmän jäsenet, joista kolmeen tutkimuksessa keskityttiin.
Tutkimuksen löydöt osoittavat, että terapeuttinen kuvan tekeminen helpottaa piilossa olevien tunteiden julkituomista ja sanallistamista. Kaikenlaisten kuvallisten interventioiden todettiin rikastuttavan menetyksen jälkeistä terapeuttista prosessia. Tutkimustuloksista ilmeni myös, että voimauttavan valokuvauksen menetelmä ja valokuvallinen työskentely yleensäkin suuntasi prosessin fokusta yksilölliseen suuntaan sekä kohti tulevaisuutta. Valokuvauskuvausprojekti koettiin voimaannuttavaksi ja yksilöllisen kasvu mahdollistavaksi.