Päämääränä kokemus : manifesti kokemuksellisen teatterin puolesta
Alén, Kirsi-Marjut (2013)
Alén, Kirsi-Marjut
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013102616332
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013102616332
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni on puheenvuoro sellaista teatterissa vallitsevaa asetelmaa vastaan, jossa yleisön paikka on katsomossa ja esiintyjien näyttämöllä, ja jossa yleisön ja esiintyjien välillä ei ole suoraa vuorovaikutussuhdetta. Teatteri kokemuksellistuu, kun yleisö asetetaan suoraan vuorovaikutukseen niin toisten katsojien kuin esiintyjien kanssa.
Lähestyn asiaa ensin filosofisesti pureutumalla taiteen ja kokemuksen käsitteisiin. Tukeudun kokemusfilosofi John Deweyn teoriaan, jonka mukaan taide syntyy kokemuksesta. Tarjoan teorialle jatkoa aivotutkijana ja neurologian professorina tunnetun Antonio Damasion viitoittamalla tiellä tarkastellen sitä, miten ihminen kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Jatkan esittelemällä sellaisia uusia tieteellisiä ajattelumalleja ihmisestä, jotka vaikuttavat haluuni uudistaa teatteria. Esittelen eri aistien hyödyntämistä käyttäen esimerkkinäni taiteellista opinnäytetyötäni KoditON – experience, kokemuksia kodista ja kodittomuudesta, joka oli teatterillinen kokemusesitys. Esittelen esitystaiteilijoista koostuvan Todellisuuden tutkimuskeskuksen, jonka esityksiin perustuvissa tutkimuksissa on todettu, että kokemuksellisten esitysten vuorovaikutuksellisuus kasvattaa sekä yleisön että esiintyjien tietoutta itsestään. Tämän havainnon lisäksi esitän myös muita syitä teatterin kokemuksellistamiselle. Kerron mitkä asiat tekevät kokemuksellisista esityksistä haasteellisia ja huomautan, että suora vuorovaikutus yleisön kanssa on tehtävä turvalliseksi. Lopuksi perustelen, miksi lopullinen taideteos kuuluu aina yleisölle. Taiteilija ei voi omistaa kokemusta taiteesta, joten taiteilijan tehtävän on muututtava taideteosten luojasta taidekokemusten mahdollistajaksi.
Yhteiskunta kehittyy virtuaaliseen, todellisuutta jäljittelevään suuntaan, jolloin ihmiset erkaantuvat toisistaan ja itsestään. Opinnäytetyölläni pyrin kehittämään teatterista inhimillisesti kokonaisvaltaisempaa taidetta osoittaakseni, että teatteri pystyy tarjoamaan ihmiselle tietoisuuden kehittymisen kannalta ainutlaatuisia ja välttämättömiä kokemuksia.
Lähestyn asiaa ensin filosofisesti pureutumalla taiteen ja kokemuksen käsitteisiin. Tukeudun kokemusfilosofi John Deweyn teoriaan, jonka mukaan taide syntyy kokemuksesta. Tarjoan teorialle jatkoa aivotutkijana ja neurologian professorina tunnetun Antonio Damasion viitoittamalla tiellä tarkastellen sitä, miten ihminen kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Jatkan esittelemällä sellaisia uusia tieteellisiä ajattelumalleja ihmisestä, jotka vaikuttavat haluuni uudistaa teatteria. Esittelen eri aistien hyödyntämistä käyttäen esimerkkinäni taiteellista opinnäytetyötäni KoditON – experience, kokemuksia kodista ja kodittomuudesta, joka oli teatterillinen kokemusesitys. Esittelen esitystaiteilijoista koostuvan Todellisuuden tutkimuskeskuksen, jonka esityksiin perustuvissa tutkimuksissa on todettu, että kokemuksellisten esitysten vuorovaikutuksellisuus kasvattaa sekä yleisön että esiintyjien tietoutta itsestään. Tämän havainnon lisäksi esitän myös muita syitä teatterin kokemuksellistamiselle. Kerron mitkä asiat tekevät kokemuksellisista esityksistä haasteellisia ja huomautan, että suora vuorovaikutus yleisön kanssa on tehtävä turvalliseksi. Lopuksi perustelen, miksi lopullinen taideteos kuuluu aina yleisölle. Taiteilija ei voi omistaa kokemusta taiteesta, joten taiteilijan tehtävän on muututtava taideteosten luojasta taidekokemusten mahdollistajaksi.
Yhteiskunta kehittyy virtuaaliseen, todellisuutta jäljittelevään suuntaan, jolloin ihmiset erkaantuvat toisistaan ja itsestään. Opinnäytetyölläni pyrin kehittämään teatterista inhimillisesti kokonaisvaltaisempaa taidetta osoittaakseni, että teatteri pystyy tarjoamaan ihmiselle tietoisuuden kehittymisen kannalta ainutlaatuisia ja välttämättömiä kokemuksia.