Kellarin seinän korjausvaihtoehdot
Ramsay, Patrik (2013)
Ramsay, Patrik
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120920451
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120920451
Tiivistelmä
Kellarirakentaminen asuinkäyttöön alkoi yleistyä 1940-luvulla, kun sotien jälkeen tarvittiin lisää tehokkaita neliöitä. Sitä ennen kellari oli ollut pelkkä talon alla sijaitseva kylmä talouskellari, jonka olosuhteet eivät sopineet asumiseen.
1970-luvulta eteenpäin kellarin merkitys asumuksen osana vain korostui. Kellarissa saattoi sijaita jopa ylelliset kylpytilat. Nykyaikana kellaritiloihin ei suositella rakennettavaksi makuuhuoneita. Jotta kellari voisi toimia asuinkäytössä, on sen oltava siihen sopiva. Huoneen on oltava riittävän lämmin, sekä huoneilma terveellistä hengittää.
Tämä opinnäytetyö tutkii, miten korjata tyypillinen 1960–70-luvulla rakennettu kivirakenteinen kellarinseinä. Korjauksella pyritään parantamaan seinän kosteusteknistä toimintaa, sekä lämmöneristävyyttä.
Kosteusteknisiä näkökulmia tutkittiin DOF Lämpö -tietokoneohjelmalla huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa Suomessa (vuoden kolme kylmintä ja kosteinta päivää). Homeen muodostumista tutkittiin myös realistisessa tilanteessa, jossa käytettiin kaikkien kuukausien keskiarvolämpötiloja ja suhteellisia kosteuksia. Kustannuslaskelmat perustuvat ”Rakennusosien kustannuksia 2013” ja ”Korjausrakentamisen kustannuksia 2013” kirjojen tietoihin.
Yksi tärkeimmistä tuloksista oli se, että kosteuteen liittyvät olosuhteet kellarin seinässä ovat niin ankarat, että pelkästään ulkopuolista lisälämmöneristystä lisäämällä on vaikea päästä olosuhteisiin jotka eivät sallisi mikrobikasvustoa seinän sisällä. Näin ollen tuuletusväli rakenteen sisällä ja/tai huonosti mikrobien kasvua tukevat materiaalit ovat vaatimuksia, mikäli halutaan toimiva rakenne. Sisäpuolinen lämmöneristys vaaditaan usein, jottei maanpinnan yläpuolella olevalle kellarinseinän osalle muodostu kylmäsiltaa. Tämä toisaalta siirtää kastepistettä kohti sisätilaa, jota on kompensoitava ulkopuolisella lämmöneristyksellä. Toinen tärkeä tutkimustulos oli, että Isodränillä toteutettu korjaus havaittiin olevan huomattavasti halvempi toteuttaa muihin vaihtoehtoihin nähden.
1970-luvulta eteenpäin kellarin merkitys asumuksen osana vain korostui. Kellarissa saattoi sijaita jopa ylelliset kylpytilat. Nykyaikana kellaritiloihin ei suositella rakennettavaksi makuuhuoneita. Jotta kellari voisi toimia asuinkäytössä, on sen oltava siihen sopiva. Huoneen on oltava riittävän lämmin, sekä huoneilma terveellistä hengittää.
Tämä opinnäytetyö tutkii, miten korjata tyypillinen 1960–70-luvulla rakennettu kivirakenteinen kellarinseinä. Korjauksella pyritään parantamaan seinän kosteusteknistä toimintaa, sekä lämmöneristävyyttä.
Kosteusteknisiä näkökulmia tutkittiin DOF Lämpö -tietokoneohjelmalla huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa Suomessa (vuoden kolme kylmintä ja kosteinta päivää). Homeen muodostumista tutkittiin myös realistisessa tilanteessa, jossa käytettiin kaikkien kuukausien keskiarvolämpötiloja ja suhteellisia kosteuksia. Kustannuslaskelmat perustuvat ”Rakennusosien kustannuksia 2013” ja ”Korjausrakentamisen kustannuksia 2013” kirjojen tietoihin.
Yksi tärkeimmistä tuloksista oli se, että kosteuteen liittyvät olosuhteet kellarin seinässä ovat niin ankarat, että pelkästään ulkopuolista lisälämmöneristystä lisäämällä on vaikea päästä olosuhteisiin jotka eivät sallisi mikrobikasvustoa seinän sisällä. Näin ollen tuuletusväli rakenteen sisällä ja/tai huonosti mikrobien kasvua tukevat materiaalit ovat vaatimuksia, mikäli halutaan toimiva rakenne. Sisäpuolinen lämmöneristys vaaditaan usein, jottei maanpinnan yläpuolella olevalle kellarinseinän osalle muodostu kylmäsiltaa. Tämä toisaalta siirtää kastepistettä kohti sisätilaa, jota on kompensoitava ulkopuolisella lämmöneristyksellä. Toinen tärkeä tutkimustulos oli, että Isodränillä toteutettu korjaus havaittiin olevan huomattavasti halvempi toteuttaa muihin vaihtoehtoihin nähden.