Lapsen kaltoinkohtelu ja sen puheeksi ottaminen terveydenhoitajan työssä
Jauhiainen, Aliisa; Huotari, Jenni (2013)
Jauhiainen, Aliisa
Huotari, Jenni
Savonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121020787
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121020787
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata terveydenhoitajien kokemuksia lasten kaltoinkohtelusta ja sen puheeksi ottamisesta. Opinnäytetyömme tavoitteena on lisätä ymmärrystä aiheesta ja synnyttää avointa kokemusten vaihtoa terveydenhoitajien keskuudessa. Kokemusten vaihto voi auttaa alalle tulevia ja jo valmiita terveydenhoitajia kiinnittämään huomiota oikeisiin asioihin epäillessään tai havaitessaan lasten kaltoinkohtelua. Opinnäytetyömme toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin Kuopion lastenneuvoloiden terveydenhoitajilta (n = 13) sähköisellä kyselyllä.
Tässä tutkimuksessa terveydenhoitajat määrittelivät lapsen kaltoinkohtelun muodostuvan kolmesta erillisestä asiakokonaisuudesta eli pääryhmästä. Lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta tai toiminta, lapseen kohdistuva henkinen väkivalta ja lapsen perustarpeiden laiminlyönti. Terveydenhoitajille voi syntyä epäily lapsen kaltoinkohtelusta lapsen käytökseen, lapsen fyysiseen olemukseen tai vanhempiin liittyvistä tekijöistä sekä eri tahojen esiin tuomista epäilyistä. Terveydenhoitajat käyttävät kolmea erilaista keinoa lapsen kaltoinkohteluepäilyn puheeksi ottamisessa: terveydenhoitaja hankkii lisätietoa epäilynsä tueksi kartoittamalla asiakkaiden perhetilannetta, kertoo vanhemmalle heränneestä huolesta tai kysyy suoraan kaltoinkohtelusta.
Terveydenhoitajien vastauksista nousi esille perheen ja terveydenhoitajan välisen luottamussuhteen merkitys vaikeiden asioiden puheeksi ottamisessa. Lasten kaltoinkohtelutapauksissa asiaan puuttuminen voi syventää terveydenhoitajan ja perheen suhdetta tai sitten suhde voi katketa kokonaan.
Tutkimus osoitti, että terveydenhoitajilla on paljon tietoa lapsen kaltoinkohtelusta sekä halua ja kiinnostusta kehittää työmenetelmiä kaltoinkohtelun tunnistamiseksi ja puheeksi ottamiseksi. Terveydenhoitajat ovat suorassa kontaktissa kaikkiin lapsiperheisiin ja tapaavat lapsia ja vanhempia usein, ja siksi terveydenhoitaja on tärkeässä roolissa lapseen kohdistuvan kaltoinkohtelun tunnistajana.
Tässä tutkimuksessa terveydenhoitajat määrittelivät lapsen kaltoinkohtelun muodostuvan kolmesta erillisestä asiakokonaisuudesta eli pääryhmästä. Lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta tai toiminta, lapseen kohdistuva henkinen väkivalta ja lapsen perustarpeiden laiminlyönti. Terveydenhoitajille voi syntyä epäily lapsen kaltoinkohtelusta lapsen käytökseen, lapsen fyysiseen olemukseen tai vanhempiin liittyvistä tekijöistä sekä eri tahojen esiin tuomista epäilyistä. Terveydenhoitajat käyttävät kolmea erilaista keinoa lapsen kaltoinkohteluepäilyn puheeksi ottamisessa: terveydenhoitaja hankkii lisätietoa epäilynsä tueksi kartoittamalla asiakkaiden perhetilannetta, kertoo vanhemmalle heränneestä huolesta tai kysyy suoraan kaltoinkohtelusta.
Terveydenhoitajien vastauksista nousi esille perheen ja terveydenhoitajan välisen luottamussuhteen merkitys vaikeiden asioiden puheeksi ottamisessa. Lasten kaltoinkohtelutapauksissa asiaan puuttuminen voi syventää terveydenhoitajan ja perheen suhdetta tai sitten suhde voi katketa kokonaan.
Tutkimus osoitti, että terveydenhoitajilla on paljon tietoa lapsen kaltoinkohtelusta sekä halua ja kiinnostusta kehittää työmenetelmiä kaltoinkohtelun tunnistamiseksi ja puheeksi ottamiseksi. Terveydenhoitajat ovat suorassa kontaktissa kaikkiin lapsiperheisiin ja tapaavat lapsia ja vanhempia usein, ja siksi terveydenhoitaja on tärkeässä roolissa lapseen kohdistuvan kaltoinkohtelun tunnistajana.