"Mäkin haluun oman kodin" Kehitysvammaisten asumistarpeiden kartoitus Lohjan alueella
Lindholm, Anne; Ikola, Miia (2013)
Lindholm, Anne
Ikola, Miia
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518080
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518080
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Lohjalla lapsuudenkodissa asuvien 16-vuotiaiden ja sitä vanhempien kehitysvammaisten asumisen toiveita ja tarpeita. Samalla selvitettiin omaisten toiveita läheisensä asumiseen liittyen. Lohjan kaupungilla oli tavoitteena aloittaa ylemmällä tasolla suunnittelutyö kehitysvammaisille kohdennetuista asumispalveluista. Tämä opinnäytetyö on tehty auttamaan ja tukemaan suunnittelua. Opinnäytetyö on tehty osana Pumppu-hanketta. Pumppu-hankkeessa kehitetään hyvinvointipalveluja mielekkäiksi kokonaisuuksiksi ja perehdytään mm. vammaisten lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseen Länsi-Uudellamaalla.
Opinnäytetyön tutkimusote oli määrällinen. Kartoituksessa keskeistä oli aiempien teorioiden viitteet sekä niistä tehdyt johtopäätökset. Aineiston otantamenetelmä oli harkinnanvarainen, koska kyselylomakkeet lähetettiin tarkoin harkitulle joukolle. Tutkimuksen aineisto hankittiin lähettämällä kyselylomakkeita kehitysvammaisille sekä heidän omaisilleen. Kyselyitä lähetettiin kaiken kaikkiaan 104 kappaletta.
Suurimmalla osalla kyselyyn vastanneista kehitysvammaisista tulevaisuuden asumistoiveina oli asuntolatyyppinen asumismuoto, jossa henkilökuntaa olisi ympärivuorokauden tai oma asunto. Asuinpaikan toivottiin olevan lähellä palveluita. Omaisten toiveet olivat samansuuntaiset kuin kehitysvammaisilla. Kaikilla kehitysvammaisilla oli asumisen suhteen toiveina oma huone ja oma rauha. Tärkeinä nähtiin myös esteettömyys, kodinomaisuus, tuen ja avun saanti sekä hyvä henkilökunta mikä nousi vahvasti omaisten kyselyistä. Asuinympäristön palveluiden suhteen toivottiin peruspalveluiden eli kauppojen, pankkipalveluiden, työpaikan tai opiskelupaikan sekä harrastusmahdollisuuksien olevan mahdollisimman lähellä kotia hyvien kulkuyhteyksien päässä. Palveluiden suhteen kehitysvammaisten ja omaisten toiveet olivat yhteneväiset. Tulevaisuuden asumiseen liittyviä haasteita koettiin olevan yksinäisyys, koti-ikävä sekä pelko siitä että ei tule ymmärretyksi. Tämä nousi esiin vaikeasti kehitysvammaisten omaisten vastauksista, pelättiin sitä, että kukaan muu kuin omainen ei osaa tulkita läheisensä elekieltä. Omaisten vastauksista nousi esiin myös huoli henkilökunnan ammattitaidosta sekä riittävyydestä.
Suurin osa kyselyyn vastanneista kehitysvammaisista on noin 5 vuoden sisällä muuttamassa pois lapsuudenkodistaan asuntolaan tai omaan kotiin. Lievemmin kehitysvammaiset toivoivat arjen avuksi lähityötekijää ja vaikeammin kehitysvammaiset tarvitsivat perushoitoa ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti.
Opinnäytetyön tutkimusote oli määrällinen. Kartoituksessa keskeistä oli aiempien teorioiden viitteet sekä niistä tehdyt johtopäätökset. Aineiston otantamenetelmä oli harkinnanvarainen, koska kyselylomakkeet lähetettiin tarkoin harkitulle joukolle. Tutkimuksen aineisto hankittiin lähettämällä kyselylomakkeita kehitysvammaisille sekä heidän omaisilleen. Kyselyitä lähetettiin kaiken kaikkiaan 104 kappaletta.
Suurimmalla osalla kyselyyn vastanneista kehitysvammaisista tulevaisuuden asumistoiveina oli asuntolatyyppinen asumismuoto, jossa henkilökuntaa olisi ympärivuorokauden tai oma asunto. Asuinpaikan toivottiin olevan lähellä palveluita. Omaisten toiveet olivat samansuuntaiset kuin kehitysvammaisilla. Kaikilla kehitysvammaisilla oli asumisen suhteen toiveina oma huone ja oma rauha. Tärkeinä nähtiin myös esteettömyys, kodinomaisuus, tuen ja avun saanti sekä hyvä henkilökunta mikä nousi vahvasti omaisten kyselyistä. Asuinympäristön palveluiden suhteen toivottiin peruspalveluiden eli kauppojen, pankkipalveluiden, työpaikan tai opiskelupaikan sekä harrastusmahdollisuuksien olevan mahdollisimman lähellä kotia hyvien kulkuyhteyksien päässä. Palveluiden suhteen kehitysvammaisten ja omaisten toiveet olivat yhteneväiset. Tulevaisuuden asumiseen liittyviä haasteita koettiin olevan yksinäisyys, koti-ikävä sekä pelko siitä että ei tule ymmärretyksi. Tämä nousi esiin vaikeasti kehitysvammaisten omaisten vastauksista, pelättiin sitä, että kukaan muu kuin omainen ei osaa tulkita läheisensä elekieltä. Omaisten vastauksista nousi esiin myös huoli henkilökunnan ammattitaidosta sekä riittävyydestä.
Suurin osa kyselyyn vastanneista kehitysvammaisista on noin 5 vuoden sisällä muuttamassa pois lapsuudenkodistaan asuntolaan tai omaan kotiin. Lievemmin kehitysvammaiset toivoivat arjen avuksi lähityötekijää ja vaikeammin kehitysvammaiset tarvitsivat perushoitoa ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti.