"Tuplaten enemmän kaikkea" : Monikkovanhempien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta
Pernu, Anniina; Parantainen, Jonna (2013)
Pernu, Anniina
Parantainen, Jonna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
Creative Commons Attribution 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121921881
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121921881
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on kuvata, millaisia kiintymyssuhteisiin ja varhaiseen vuorovaikutukseen liittyviä kokemuksia ja tunteita monikkoperheiden vanhemmilla on, sekä selvittää äitien ja isien kokemuksien yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa paneudutaan kiintymyssuhdeteorian ja sensitiivisen vuorovaikutuksen kautta monikkoperheitä koskevaan tutkimustietoon. Aihe on lähtenyt opinnäytetyön tekijöiden omasta kiinnostuksesta sekä yhteistyöstä Pirkanmaan Monikkoperheet ry:n kanssa. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineisto on kerätty teemahaastattelulla. Haastattelun teemoja ovat kiintymyksen ja yksilöllisen hoidon toteutumisen lisäksi vanhempien jaksaminen, tunnekokemukset sekä parisuhteen muutokset. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimukseen osallistui kahdeksan monikkovanhempaa.
Opinnäytetyön keskeisenä teoriana toimii John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kun perheeseen syntyy kerralla kaksi vauvaa tai enemmän, kiintymyssuhteiden luominen on luonnollisesti haastavampaa ja vie enemmän aikaa kuin yhden vauvan kanssa. Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat toivat esille, että vauva-aika on niin kiireen ja hoidollisten toimenpiteiden täyttämää, että vauvoihin tutustuminen ja kiintymyssuhteen luominen vievät oman aikansa. Äidit kertoivat kokemuksistaan huomattavasti isiä tunnepitoisemmin, ja etenkin tiedon monikkoraskaudesta olivat äidit kokeneet negatiivisemmin. Äitien onnea varjosti huoli monikkoraskauteen liittyvistä riskeistä. Tutkimukseen osallistuneilla vanhemmilla on ympärillään vahvat tukiverkot arkea helpottamassa, ja myös parisuhde koettiin tärkeäksi voimavaraksi. Tätä kautta vanhemmat eivät kokeneet voimakasta uupumusta, vaan väsymys oli enemmänkin kausittaista ja liittyi esimerkiksi vauvojen hampaiden puhkeamisaikaan.
Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään Pirkanmaan Monikkoperheet ry -yhdistyksessä. Jatkotutkimusaiheeksi nousi erot ja yhtäläisyydet sellaisten vanhempien kokemuksissa, joille kaksoset ovat ensimmäisiä lapsia, ja sellaisten, joilla on jo aiempia lapsia.
Opinnäytetyön keskeisenä teoriana toimii John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kun perheeseen syntyy kerralla kaksi vauvaa tai enemmän, kiintymyssuhteiden luominen on luonnollisesti haastavampaa ja vie enemmän aikaa kuin yhden vauvan kanssa. Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat toivat esille, että vauva-aika on niin kiireen ja hoidollisten toimenpiteiden täyttämää, että vauvoihin tutustuminen ja kiintymyssuhteen luominen vievät oman aikansa. Äidit kertoivat kokemuksistaan huomattavasti isiä tunnepitoisemmin, ja etenkin tiedon monikkoraskaudesta olivat äidit kokeneet negatiivisemmin. Äitien onnea varjosti huoli monikkoraskauteen liittyvistä riskeistä. Tutkimukseen osallistuneilla vanhemmilla on ympärillään vahvat tukiverkot arkea helpottamassa, ja myös parisuhde koettiin tärkeäksi voimavaraksi. Tätä kautta vanhemmat eivät kokeneet voimakasta uupumusta, vaan väsymys oli enemmänkin kausittaista ja liittyi esimerkiksi vauvojen hampaiden puhkeamisaikaan.
Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään Pirkanmaan Monikkoperheet ry -yhdistyksessä. Jatkotutkimusaiheeksi nousi erot ja yhtäläisyydet sellaisten vanhempien kokemuksissa, joille kaksoset ovat ensimmäisiä lapsia, ja sellaisten, joilla on jo aiempia lapsia.