Continuous learning in Central Finland’s full-service restaurants
Koskinen, Jouni (2022)
Koskinen, Jouni
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202092253
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202092253
Tiivistelmä
Osaajapula vaikuttaa yhä suomalaiseen työelämään, erityisesti ravintola-alaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman OECD:n (taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) selvityksen mukaan Suomen tämänhetkinen oppimisjärjestelmä korostaa liiaksi muodollista koulutusta osana elinikäistä oppimista. Sanna Marinin halitus käynnisti jatkuvan oppimisen uudistuksen vuonna 2019. Uudistuksen tavoitteena on mm. lisätä jatkuvaa oppimista suomalaisessa työelämässä. Ravintola-alan osallistuminen jatkuvan oppimisen uudistukseen on kuitenkin jäänyt lähes olemattomaksi, ja Elinkeinöelämän keskusliitto EK on jopa kiistänyt ongelman suomalaisen työelämän puolesta ja väittänyt, että julkinen koulutusjärjestelmä on reformin tarpeessa, ei työelämä. EK on kuitenkin väittänyt muodollisen koulutuksen muodostavan vain 10 prosenttia kaikesta oppimisesta työelämässä. Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa ry ei ole julkaissut asiasta julkisia tiedotteita.
Tutkimusongelmaksi tunnistettiin jatkuvan, epämuodollisen oppimisen näkymättömyys ravintola-alalla, jonka pääteltiin johtuvan arkioppimisen luonteesta, mutta myös alan lobbauksen puuttumisesta. Tutkimus pyrki kuvaamaan epämuodollista oppimista ravintolatyöntekijän näkökulmasta. Työntekijänäkökulma valikoitui Linköpingin yliopiston työssäoppimisen tutkijoiden jatkotutkimusehdotuksen perusteella. Tutkimus rajattiin Keski-Suomen à la carte -ravintoloihin. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua sekä julkisten työpaikkailmoitusten systemaattista keruuta Duunitori.fi -sivustolta. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia.
Tuloksista tunnistettiin kaksi keskeistä teemaa: organisaation tuki sekä yksilön vastuu osana jatkuvaa oppimista. Haastateltava piti itseään vastuussa omasta oppimisestaan, minkä lisäksi haastateltavan työnantaja tuki oppimista eri keinoin. Haastattelusta tunnistettiin useita jatkuvan oppimisen käytäntöjä, jotka heijastivat haastateltavan lähinnä positiivista asennoitumista jatkuvaan työssäoppimiseen. Useimmat työpaikkailmoitukset eivät maininneet jatkuvaa oppimista lainkaan. Joissain työpaikkailmoituksissa jatkuva oppiminen esitettiin pelkästään hakijaan kohdistuvana odotuksena, minkä pääteltiin olevan haitallista alan nykyisessä työmarkkinatilanteessa.
Tutkimuksen tulokset antoivat myös viitteitä siitä, että ravintola-alan jatkuva oppiminen tuottaa organisaatiokohtaista osaamista. Vaikka organisaatiokohtainen osaaminen yhtäältä tukee yksittäisen yrityksen kilpailukykyä, herättää se kysymyksiä osaamisen siirrettävyydestä ja sen tunnistamisesta. Jatkotutkimusaiheiksi havainttiinkin ravintola-alan työntekijöiden ja työnantajien jatkuvan oppimisen kautta syntyneen osaamisen tunnistamisen käytännöt työsuhteen alussa ja lopussa.
Tutkimusongelmaksi tunnistettiin jatkuvan, epämuodollisen oppimisen näkymättömyys ravintola-alalla, jonka pääteltiin johtuvan arkioppimisen luonteesta, mutta myös alan lobbauksen puuttumisesta. Tutkimus pyrki kuvaamaan epämuodollista oppimista ravintolatyöntekijän näkökulmasta. Työntekijänäkökulma valikoitui Linköpingin yliopiston työssäoppimisen tutkijoiden jatkotutkimusehdotuksen perusteella. Tutkimus rajattiin Keski-Suomen à la carte -ravintoloihin. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua sekä julkisten työpaikkailmoitusten systemaattista keruuta Duunitori.fi -sivustolta. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia.
Tuloksista tunnistettiin kaksi keskeistä teemaa: organisaation tuki sekä yksilön vastuu osana jatkuvaa oppimista. Haastateltava piti itseään vastuussa omasta oppimisestaan, minkä lisäksi haastateltavan työnantaja tuki oppimista eri keinoin. Haastattelusta tunnistettiin useita jatkuvan oppimisen käytäntöjä, jotka heijastivat haastateltavan lähinnä positiivista asennoitumista jatkuvaan työssäoppimiseen. Useimmat työpaikkailmoitukset eivät maininneet jatkuvaa oppimista lainkaan. Joissain työpaikkailmoituksissa jatkuva oppiminen esitettiin pelkästään hakijaan kohdistuvana odotuksena, minkä pääteltiin olevan haitallista alan nykyisessä työmarkkinatilanteessa.
Tutkimuksen tulokset antoivat myös viitteitä siitä, että ravintola-alan jatkuva oppiminen tuottaa organisaatiokohtaista osaamista. Vaikka organisaatiokohtainen osaaminen yhtäältä tukee yksittäisen yrityksen kilpailukykyä, herättää se kysymyksiä osaamisen siirrettävyydestä ja sen tunnistamisesta. Jatkotutkimusaiheiksi havainttiinkin ravintola-alan työntekijöiden ja työnantajien jatkuvan oppimisen kautta syntyneen osaamisen tunnistamisen käytännöt työsuhteen alussa ja lopussa.