Pienryhmätoiminnan toteuttaminen sisarusryhmässä : Kasvattajan arviointia ja kokemuksia
Jokela, Anne-Marie (2014)
Jokela, Anne-Marie
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052810604
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052810604
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda kasvattajan arviointeja ja kokemuksia pienryhmä-toiminnasta sisarusryhmässä. Haastatteluilla kerättiin tietoa siitä, mitä mieltä kasvattajat olivat pienryhmätoiminnasta, mitä se antoi, mitä haasteita ja epäkohtia siinä oli ja miten toimintaa voisi kehittää. Opinnäytetyöhön sisältyi pienryhmätoiminnan prosessikuvaus, joka avasi toiminnan kehittymistä. Kasvattajien mielipiteet toiminnasta kerättiin teemahaastattelulla.
Kasvattajat kokivat pienryhmätoiminnan sopivan omaan ryhmäänsä. He olivat halunneet alusta alkaen kehittää oman ryhmänsä toimintaa. Pienryhmätoiminnan keinoin kas-vattajat kokivat, että he pystyivät paremmin vaikuttamaan työhönsä, mikä myös lisäsi heidän työmotivaatiotaan. Samalla he kokivat työssään vapautta suunnitella ja toteuttaa omia pedagogisesti sovittuja suunnitelmiaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kasvattajien mielestä arki oli parantunut. Toiminta oli rauhallisempaa. Vuorovaikutus ja lapsituntemus paranivat. Se loi turvallisuutta lasten arkeen. Kaiken kaikkiaan kasvattajat kokivat pienryhmätoiminnan onnistuneeksi.
Toimintaa voidaan tulevaisuudessa tarpeen mukaan kehittää tai muuttaa. Dokumentointi olisi ensimmäinen kehittämisen kohde. Kasvattajien motivaatio ja vahva ammattitaito takasivat kuitenkin muutosten onnistumisen. Seuraavassa tutkimuksessa voisi selvittää, miten kasvattajat sisäistävät pienryhmätoiminnan ja mitä he ajattelevat sen tarkoittavan varhaiskasvatuksen arjessa.
Kasvattajat kokivat pienryhmätoiminnan sopivan omaan ryhmäänsä. He olivat halunneet alusta alkaen kehittää oman ryhmänsä toimintaa. Pienryhmätoiminnan keinoin kas-vattajat kokivat, että he pystyivät paremmin vaikuttamaan työhönsä, mikä myös lisäsi heidän työmotivaatiotaan. Samalla he kokivat työssään vapautta suunnitella ja toteuttaa omia pedagogisesti sovittuja suunnitelmiaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kasvattajien mielestä arki oli parantunut. Toiminta oli rauhallisempaa. Vuorovaikutus ja lapsituntemus paranivat. Se loi turvallisuutta lasten arkeen. Kaiken kaikkiaan kasvattajat kokivat pienryhmätoiminnan onnistuneeksi.
Toimintaa voidaan tulevaisuudessa tarpeen mukaan kehittää tai muuttaa. Dokumentointi olisi ensimmäinen kehittämisen kohde. Kasvattajien motivaatio ja vahva ammattitaito takasivat kuitenkin muutosten onnistumisen. Seuraavassa tutkimuksessa voisi selvittää, miten kasvattajat sisäistävät pienryhmätoiminnan ja mitä he ajattelevat sen tarkoittavan varhaiskasvatuksen arjessa.