”En ole koskaan tuntenut, että oli tyhmiä kysymyksiä, minulle vastattiin aina hyvin” : Perehdyttämismallin kehittäminen ja implementointi käytäntöön ikäihmisten asumispalveluissa

Abstract

Sosiaali- ja terveysala Suomessa on viime vuosina kohdannut monia haasteita, niistä suurimpana huolena on kasvava henkilöstötarve ja huoli työvoiman riittävyydestä väestön ikääntyessä. Johtamisella ja työtä kehittämällä voidaan vaikuttaa työoloihin ja tukea alan vetovoimaisuutta. Tämän opinnäytetyön toimintaympäristö on vanhustyö ja ikäihmisten asumispalvelut. Opinnäytetyö edustaa tutkimuksellista kehittämistä, joka toteutettiin työelämän kehittämistehtävänä yhteistyössä Itä-Uudellamaalla sijaitsevan vanhuspalveluyksikön kanssa. Opinnäytetyössä selvitettiin henkilöstön kokemuksia työhön perehdytyksestä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa perehdytyksen nykytilasta, uuden perehdyttämismallin kehittämiseksi. Opinnäytetyön teoriapohja muodostuu työturvallisuuden ja työhön perehdytyksen teemoista, muutosjohtamisesta ja uuden toimintamallin käyttöönotosta, eli implementoinnista.

Tutkimusaineisto hankittiin laadullisella kyselyllä ja analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tuloksia hyödynnettiin uuden perehdyttämismallin kehittämisessä. Kehittämismenetelmänä käytettiin työpajatyöskentelyä, jonka teemat muodostuivat kyselyn tuloksista. Kehittämiskohteita olivat työvuorokohtaiset tehtävät ja suunnitelmallisen perehdytyksen kehittäminen. Työpajoissa tuotetut perehdytysmateriaalit otetiin kehittämistehtävän aikana käyttöön ja arvioitavaksi perehdytyksen tueksi. Kehittämistehtävän tuloksena uuden perehdytysmallin implementoinnilla pyritään yhdenmukaistamaan perehdyttämiskäytäntöjä sekä vahvistamaan työturvallisuutta ja työhyvinvointia.

Opinnäytetyön keskeiset tulokset liittyivät työntekijöiden kokemuksiin perehdytyksen järjestelystä, sisällöistä ja työyhteisön tuesta. Perehdytyksen järjestely edellyttää suunnittelua ja yhdessä sovittuja toimintatapoja, tulosten mukaan niissä koettiin olevan puutteita ja vaihtelevia käytäntöjä. Perehdytys jäi usein kesken. Suunnitelmallinen perehdytys edellyttää resursseja, organisointia ja vastuiden jakamista. Kokemusten mukaan perehdytysprosessin aikana yksilölliset tavoitteet ja oppimisen arviointi usein unohtuvat. Niihin tulee kiinnittää enemmän huomiota. Merkityksellisiä tekijöitä perehdytyksen onnistumisen kannalta ovat perehdyttäjän taidot sekä perehtyjän aktiivisuus ja lähtötason huomioiminen. Työyhteisön vuorovaikutusilmapiiri ja sosiaalinen tuki koettiin vahvuutena ja olivat perehdytystä tukevia tekijöitä. Nämä tulokset ovat saman suuntaisia aiemmin tehtyjen tutkimusten kanssa.

Perehdyttämismallin kehittäminen ja tarve muutokseen lähti liikkeelle työelämän tarpeesta. Suunnitelmallinen perehdytysprosessi on laaja kokonaisuus ja onnistuakseen siihen tarvitaan koko työyhteisön osallistamista ja sitoutumista. Uuden mallin implementointi edellyttää hyvää muutosjohtamista, jatkuvaa viestintää ja tavoitteellista yhteistyötä uuden perehdyttämismallin vakiinnuttamiseksi osaksi toimintaa. Jatkotutkimuksilla voitaisiin selvittää perehdytyksen vaikutuksia työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen ja työhön sitoutumiseen vanhuspalveluissa. Tutkimuksia tulisi kohdistaa myös osaamisen johtamiseen ja koulutusten vaikutuksiin perehdyttäjien ohjausosaamisessa.

The social and health care sector in Finland has faced many challenges in recent years. The main concern is the growing need for staff and concern about the sufficiency of the work-force in the face of an ageing population. Managing and developing work can affect working conditions and support the attractiveness of the sector. The operating environment of this thesis is social work with the elderly and housing services. The thesis represents research development which was implemented as a working life development task in cooperation with a nursing home in Eastern Uusimaa. The thesis examines the staff’s experience of ori-entation. The aim was to produce information on the current state of orientation, to devel-op a new orientation model. The theoretical basis of the thesis consists of safety at work and orientation themes, management of change and the introduction of a new approach i.e., implementation.

The research material was acquired through a qualitative survey and was analysed by content analysis. The results were used to develop a new orientation model. Workshop work was used as a development method, the themes of which consisted of the results of the survey. The development targets were the tasks of the shifts and development of systematic orientation. The orientation materials produced in the workshops were taken into use during the development task and to be assessed in support of orientation. As a result of the development task, a new orientation model implementation aims to harmonise orientation practices and strengthen safety and well-being at work.

The main results of the thesis were related to the experience of employees in the organisation of orientations, their contents, and the support of the working community. Planning and common approaches are required in arranging orientation. The results showed that there were shortcomings and varied practices. The orientation was often not completed. Systematic orientation requires resources, organization and sharing of responsibilities. Experience shows that individual goals and evaluation of learning are often forgotten during the orientation process. More attention should be paid to them. Key to the success of the orientation are the mentor's skills and learner’s activity, and the learner’s previous knowledge and attention to it. The interaction atmosphere and social support of the working community were perceived as strong and were factors supporting education. These results are in line with previous studies.

The development of the orientation model and the need for change started with the need of the working life. A planned orientation process is a large entity and in order to succeed, the whole work community needs to be involved and committed. Implementation of the new model requires change management, continuous communication, and targeted cooperation to consolidate the new orientation model for work. Further research could examine the impact of orientation on the professional competence of workers and their commitment to work in elderly services. Studies should also focus on knowledge management and the impact of training on the guidance skills of lecturers.