Sairaanhoitajien kokemukset osaamisestaan kirjata rakenteisesti kotihoidossa
Koivisto, Laura; Lappalainen, Elli (2023)
Koivisto, Laura
Lappalainen, Elli
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304175382
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304175382
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Rauman kaupungin kotihoidon sairaanhoitajien kokemuksia osaamisestaan hoitotyön rakenteista kirjaamisesta. Työn tavoite oli tuottaa tietoa kotihoidon sairaanhoitajien kirjaamiseen liittyvästä osaamisesta ja mahdollisesta lisäkoulutuksen tarpeesta.
Teoreettisessa perustassa käsiteltiin muun muassa hoitotyön rakenteisen kirjaamisen teoriaa, kotihoidon kirjaamista sekä aikaisempia tutkimuksia. Tutkimusmenetelmänä työssä oli kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä eli työ oli määrällinen tutkimus. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi 32 väittämää hoitotyön rakenteisesta kirjaamisesta sekä lisäkoulutuksen tarpeesta. Väittämiin vastattiin Likert-asteikon avulla. Taustamuuttujia kyselyssä kartoitettiin yhdellä avoimella kysymyksellä, jolla saatiin tietää sairaanhoitajien työskentelyvuodet Rauman kaupungin kotihoidossa. Kyselyyn vastasi 11 sairaanhoitajaa ja vastausprosentti oli 55 %.
Tulokset osoittivat, että hoitotyön rakenteisen kirjaamisen tietotaso koettiin hyväksi. Sairaanhoitajat kokevat osaavansa opastaa työkollegoitaan kirjausten laadinnassa. Työskentely-ympäristönsä ja käytössä olevat laitteet tukevat laadukasta hoitotyön kirjaamista. Taitotasoa kartoittaessa huomattiin pieniä eroavaisuuksia vastauksien välillä. Merkittävimmät tulokset taitotasosta ilmeni hoitotyön toteutuksen kirjaamisessa. Oikean aikamuodon valitseminen toteutuksen kirjauksissa sekä asiakaskeskeisyyden näkyminen kirjauksissa, eivät aina toteudu näyttöön perustuvan tiedon mukaisesti. Lisäkoulutukselle rakenteiseen kirjaamiseen ei koettu suurta tarvetta. Kuitenkin osa kyselyyn vastanneista koki jokseenkin tarpeelliseksi lisäkoulutuksen hoitotyön tarpeiden, tavoitteiden, arvioinnin sekä yhteenvetojen laadintaan.
Jatkotutkimusideaksi heräsi samanlainen tutkimuksellinen työ, jossa tarkasteltaisiin lähihoitajien kokemaa rakenteisen kirjaamisen osaamista. Jatkokehittämisideana voisi olla organisaation kehittämispäivä, johon lähi- ja sairaanhoitajille luotaisiin tapausesimerkki, josta he tiimeinä tekisivät hoito- ja palvelusuunnitelman. Suunnitelman lisäksi tekisivät esimerkkejä toteutuneesta hoitotyöstä sekä arviointia kuvitteellisista hoidon tuloksista. Nämä antaisivat laajemman kuvan kirjaamisen tasosta sekä kehittämisen osa-alueista.
Teoreettisessa perustassa käsiteltiin muun muassa hoitotyön rakenteisen kirjaamisen teoriaa, kotihoidon kirjaamista sekä aikaisempia tutkimuksia. Tutkimusmenetelmänä työssä oli kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä eli työ oli määrällinen tutkimus. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi 32 väittämää hoitotyön rakenteisesta kirjaamisesta sekä lisäkoulutuksen tarpeesta. Väittämiin vastattiin Likert-asteikon avulla. Taustamuuttujia kyselyssä kartoitettiin yhdellä avoimella kysymyksellä, jolla saatiin tietää sairaanhoitajien työskentelyvuodet Rauman kaupungin kotihoidossa. Kyselyyn vastasi 11 sairaanhoitajaa ja vastausprosentti oli 55 %.
Tulokset osoittivat, että hoitotyön rakenteisen kirjaamisen tietotaso koettiin hyväksi. Sairaanhoitajat kokevat osaavansa opastaa työkollegoitaan kirjausten laadinnassa. Työskentely-ympäristönsä ja käytössä olevat laitteet tukevat laadukasta hoitotyön kirjaamista. Taitotasoa kartoittaessa huomattiin pieniä eroavaisuuksia vastauksien välillä. Merkittävimmät tulokset taitotasosta ilmeni hoitotyön toteutuksen kirjaamisessa. Oikean aikamuodon valitseminen toteutuksen kirjauksissa sekä asiakaskeskeisyyden näkyminen kirjauksissa, eivät aina toteudu näyttöön perustuvan tiedon mukaisesti. Lisäkoulutukselle rakenteiseen kirjaamiseen ei koettu suurta tarvetta. Kuitenkin osa kyselyyn vastanneista koki jokseenkin tarpeelliseksi lisäkoulutuksen hoitotyön tarpeiden, tavoitteiden, arvioinnin sekä yhteenvetojen laadintaan.
Jatkotutkimusideaksi heräsi samanlainen tutkimuksellinen työ, jossa tarkasteltaisiin lähihoitajien kokemaa rakenteisen kirjaamisen osaamista. Jatkokehittämisideana voisi olla organisaation kehittämispäivä, johon lähi- ja sairaanhoitajille luotaisiin tapausesimerkki, josta he tiimeinä tekisivät hoito- ja palvelusuunnitelman. Suunnitelman lisäksi tekisivät esimerkkejä toteutuneesta hoitotyöstä sekä arviointia kuvitteellisista hoidon tuloksista. Nämä antaisivat laajemman kuvan kirjaamisen tasosta sekä kehittämisen osa-alueista.