Sepelvaltimotautipotilaan psykososiaalinen tukeminen
Lehtonen, Jenni; Koschke, Martina; Saulamaa, Laura (2023)
Lehtonen, Jenni
Koschke, Martina
Saulamaa, Laura
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304266519
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304266519
Tiivistelmä
Pitkäaikaissairauteen sopeutuminen on prosessi, jossa oikea-aikainen ja yksilöllisyyden huomioiva tuki on merkittävässä roolissa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota ajantasaista tietoa sepelvaltimotautipotilaiden psykososiaalisen tuen tarpeista sairauteen sopeutumisessa. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Tampereen Sydänyhdistys ry:n kanssa. Työn tavoitteena oli tarjota koottua tietoa kolmannen sektorin tarjoaman psykososiaalisen tuen kehittämiseen. Lisäksi tavoitteena oli tarjota ammattilaisille keinoja tunnistaa sairastumisen kriisiin liittyviä haasteita sekä antaa valmiuksia tukea niissä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistohaku suoritettiin Cinahl-, Pubmed-, Medic- ja Finna-tietokannoista. Tutkimusjoukoksi valikoituivat täysi-ikäiset sepelvaltimotautiin sairastuneet potilaat, joille oli tehty pallolaajennus tai ohitusleikkaus ja/tai aloitettu lääkitys sepelvaltimotautiin. Katsaukseen valikoitunut aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä.
Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan sepelvaltimotautiin sairastuminen herätti usein tunteen elämän rajallisuudesta, ja sai potilaat laittamaan asioita elämässään tärkeysjärjestykseen. Sairastumiseen liittyi usein pelkoa, ja mielialamuutoksina ilmeni tyypillisesti masentuneisuutta sekä ahdistuneisuutta. Sepelvaltimotautipotilaiden tuen tarpeeseen, tuen saantiin sekä saadun tuen hyödyntämiseen vaikuttivat yksilölliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi ikä, sukupuoli ja sosiaalinen asema. Sairastuessa potilaiden diagnoosiin ja sairauden kanssa elämiseen liittyvän tiedon tarve korostui. Perheeltä ja ystäviltä saatu psykososiaalinen tuki oli tulosten mukaan huomattavan tärkeää kuntoutumiselle. Myös sydänkuntoutuksen puitteissa saatu vertaistuki koettiin merkittävänä sairauteen sopeutumista ja elämänhallintaa edistävänä tekijänä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta sepelvaltimotaudin vaikuttavan moniulotteisesti sairastuneen arkeen ja elämänlaatuun koko loppuelämän ajan. Terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää huomioida sepelvaltimotautiin liittyvät psykososiaaliset tarpeet fyysisten tarpeiden ohella, ja ohjata potilaita aktiivisesti tuen ja jatkohoidon piiriin. Sairauden psykososiaalisten vaikutusten ja tarpeiden puheeksi ottamista sekä varhaista tunnistamista olisi hyvä tutkia ja kehittää edelleen.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistohaku suoritettiin Cinahl-, Pubmed-, Medic- ja Finna-tietokannoista. Tutkimusjoukoksi valikoituivat täysi-ikäiset sepelvaltimotautiin sairastuneet potilaat, joille oli tehty pallolaajennus tai ohitusleikkaus ja/tai aloitettu lääkitys sepelvaltimotautiin. Katsaukseen valikoitunut aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä.
Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan sepelvaltimotautiin sairastuminen herätti usein tunteen elämän rajallisuudesta, ja sai potilaat laittamaan asioita elämässään tärkeysjärjestykseen. Sairastumiseen liittyi usein pelkoa, ja mielialamuutoksina ilmeni tyypillisesti masentuneisuutta sekä ahdistuneisuutta. Sepelvaltimotautipotilaiden tuen tarpeeseen, tuen saantiin sekä saadun tuen hyödyntämiseen vaikuttivat yksilölliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi ikä, sukupuoli ja sosiaalinen asema. Sairastuessa potilaiden diagnoosiin ja sairauden kanssa elämiseen liittyvän tiedon tarve korostui. Perheeltä ja ystäviltä saatu psykososiaalinen tuki oli tulosten mukaan huomattavan tärkeää kuntoutumiselle. Myös sydänkuntoutuksen puitteissa saatu vertaistuki koettiin merkittävänä sairauteen sopeutumista ja elämänhallintaa edistävänä tekijänä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta sepelvaltimotaudin vaikuttavan moniulotteisesti sairastuneen arkeen ja elämänlaatuun koko loppuelämän ajan. Terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää huomioida sepelvaltimotautiin liittyvät psykososiaaliset tarpeet fyysisten tarpeiden ohella, ja ohjata potilaita aktiivisesti tuen ja jatkohoidon piiriin. Sairauden psykososiaalisten vaikutusten ja tarpeiden puheeksi ottamista sekä varhaista tunnistamista olisi hyvä tutkia ja kehittää edelleen.