Liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii) kalojen ravinnossa ja sen levinneisyys Saaristomerellä
Ovaskainen, Antti (2015)
Ovaskainen, Antti
Turun ammattikorkeakoulu
2015
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502132201
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502132201
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Suomeen saapuneen vieraslajin liejutaskuravun (Rhithropanopeus harrisii) merkitystä eri kalalajien ravintokohteena ja tarkentaa sen levinneisyyskuvaa Saaristomeren alueella. Lisäksi tutkimuksessa testattiin erilaisia mertapyydyksiä liejutaskuravun seurantatutkimuksia varten. Aineisto kerättiin syksyllä 2013 Saaristomerellä. Kalojen ravintoaineisto pyydettiin verkkokoekalastamalla ja merta-aineisto kerättiin erilaisilla mertapyydyksillä koekalastusalueiden lähettyviltä.
Saaliiksi saatujen liejutaskurapujen ominaisuuksia on tarkasteltu ravun koon (selkäkilven leveyden), sukupuolen ja alueiden välillä. Tutkimuksessa saatuja tuloksia on myös vertailtu aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin Saaristomeren liejutaskurapupopulaatioiden eroavaisuuksien löytämiseksi. Syötyjen rapujen ominaisuuksia (sukupuoli, koko) ja merkitystä eri kalalajien ravintokohteina on tarkasteltu tarkemmin kuhan (Sander lucioperca), ahvenen (Perca fluviatilis) ja härkäsimpun (Myoxocephalus quadricornis) kohdalla. Lisäksi on tarkasteltu liejutaskurapua syöneiden kalalajien ominaisuuksia ja näiden ominaisuuksien korrelaatiota syötyjen rapujen määriin.
Mertatutkimuksessa liejutaskurapuja saatiin yhteensä 552 yksilöä. Näistä 293 oli koiraita, 156 naaraita ja 103 poikasia. Liejutaskurapujen alueellista jakautumista ja tiheyttä tarkasteltiin laskemalla suhteellinen tiheys mertasaaliissa. Koekalastuksien kala-aineistosta käsiteltiin 1200 mahanäytettä. Näytteistä 102:sta (8,5 %) löydettiin liejutaskurapuyksilöitä tai liejutaskuravuksi tunnistettuja kappaleita. Liejutaskurapujen määrä sitä syöneillä kaloilla oli keskimäärin 2,43 kpl. Runsaimmin liejutaskurapua oli syönyt härkäsimppu, joista rapua oli syönyt 41 yksilöä (38,3 %), ahvenista 41 (7,6 %) ja särjistä 15 (7,2 %). Kalojen koko (pituus, paino) ei vaikuttanut syötyjen rapujen määrään.
Liejutaskurapujen suhteellinen runsaus näyttäisi lisääntyvän alkuperäistä havaintopaikkaa Naantalia lähestyttäessä, kuitenkin tiheimmin liejutaskurapua mertasaaliissa esiintyi Kaitvedellä. Kaitveden korostumiseen voi vaikuttaa aikaisempi tutkimusajankohta, joka voi olla suotuisampi liejutaskuravun esiintymiselle. Liejutaskurapu näyttäisi olevan merkittävä ravintokohde härkäsimpuille. Lisäksi liejutaskuravun runsaus ja laajeneva levinneisyysalue Saaristomerellä voi tarkoittaa sen merkittävyyden lisääntyvän kalojen ravintokohteena. Saatu tieto voi auttaa tulevaisuudessa tehtävässä seurantatyön suunnittelussa ja tutkimuksissa.
Saaliiksi saatujen liejutaskurapujen ominaisuuksia on tarkasteltu ravun koon (selkäkilven leveyden), sukupuolen ja alueiden välillä. Tutkimuksessa saatuja tuloksia on myös vertailtu aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin Saaristomeren liejutaskurapupopulaatioiden eroavaisuuksien löytämiseksi. Syötyjen rapujen ominaisuuksia (sukupuoli, koko) ja merkitystä eri kalalajien ravintokohteina on tarkasteltu tarkemmin kuhan (Sander lucioperca), ahvenen (Perca fluviatilis) ja härkäsimpun (Myoxocephalus quadricornis) kohdalla. Lisäksi on tarkasteltu liejutaskurapua syöneiden kalalajien ominaisuuksia ja näiden ominaisuuksien korrelaatiota syötyjen rapujen määriin.
Mertatutkimuksessa liejutaskurapuja saatiin yhteensä 552 yksilöä. Näistä 293 oli koiraita, 156 naaraita ja 103 poikasia. Liejutaskurapujen alueellista jakautumista ja tiheyttä tarkasteltiin laskemalla suhteellinen tiheys mertasaaliissa. Koekalastuksien kala-aineistosta käsiteltiin 1200 mahanäytettä. Näytteistä 102:sta (8,5 %) löydettiin liejutaskurapuyksilöitä tai liejutaskuravuksi tunnistettuja kappaleita. Liejutaskurapujen määrä sitä syöneillä kaloilla oli keskimäärin 2,43 kpl. Runsaimmin liejutaskurapua oli syönyt härkäsimppu, joista rapua oli syönyt 41 yksilöä (38,3 %), ahvenista 41 (7,6 %) ja särjistä 15 (7,2 %). Kalojen koko (pituus, paino) ei vaikuttanut syötyjen rapujen määrään.
Liejutaskurapujen suhteellinen runsaus näyttäisi lisääntyvän alkuperäistä havaintopaikkaa Naantalia lähestyttäessä, kuitenkin tiheimmin liejutaskurapua mertasaaliissa esiintyi Kaitvedellä. Kaitveden korostumiseen voi vaikuttaa aikaisempi tutkimusajankohta, joka voi olla suotuisampi liejutaskuravun esiintymiselle. Liejutaskurapu näyttäisi olevan merkittävä ravintokohde härkäsimpuille. Lisäksi liejutaskuravun runsaus ja laajeneva levinneisyysalue Saaristomerellä voi tarkoittaa sen merkittävyyden lisääntyvän kalojen ravintokohteena. Saatu tieto voi auttaa tulevaisuudessa tehtävässä seurantatyön suunnittelussa ja tutkimuksissa.