Aivoverenkiertohäiriöasiakkaiden kävelykuntoutus Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä

Abstract

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on yleinen sairaus Suomessa, ja siihen sairastuu 10 000 henkilöä joka vuosi. Aivoverenkiertohäiriön aiheuttamat oireet vaikeuttavat usein kävelemistä, ja menetetyn kävelykyvyn takaisin saaminen on tyypillisesti erityisen tärkeää kuntoutujille. Kävelyn harjoittaminen on osa kuntoutuksen kokonaisuutta eikä sitä mielletä erilliseksi asiaksi terapiassa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää AVH-asiakkaiden kävelykuntoutuksen toteutusta Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) alueella. Opinnäytetyö tehtiin kävelykuntoutusta toteuttavien fysioterapeuttien (n = 4) yksilöhaastatteluilla ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastattelujen perusteella AVH-asiakkaiden kävelykuntoutuksen toteutus ja seuranta on yksilöllistä, monimuotoista ja moniammatillista Eksoten alueella. Kävelykuntoutuksen vahvuuksia ovat fysioterapeuttien mielestä tuloksellinen kuntoutus ja fysioterapeuttien osaaminen. Heidän mielestään kävelykuntoutuksen heikkouksia ovat toimimattomat tilat, vaihtelevasti toimiva moniammatillinen yhteistyö ja jatkokuntoutus sekä työntekijöiden riittämätön määrä ja osaaminen. Fysioterapeuttien mukaan kävelykuntoutuksen kehityskohteita ovat tilat, välineet, laitteet, resurssit ja yhteistyö. Kävelykuntoutuslaitteiden ja apuvälineiden käyttö on kuntoutujalähtöistä, mutta myös fysioterapeuttien osaaminen on ratkaisevassa osassa kävelykuntoutusmenetelmän valinnassa. Fysioterapeuttien mielipiteet laitteiden ja apuvälineiden hyödyllisyydestä vaihtelevat. Osan mielestä ne ovat hyviä ja tarpeellisia, mutta niiden käytössä on myös ongelmia. Saturaatiopiste saavutettiin kolmasosassa haastattelukysymyksistä, minkä vuoksi tutkimuksesta ei voida tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä. Tutkimuksella saatiin kuitenkin suuntaa antavaa tietoa kävelykuntoutuksen toteutuksesta Eksoten alueella.

Stroke is a common disease in Finland and 10 000 people have a stroke each year. Symptoms caused by stroke often complicate walking. For clients it is especially important to learn to walk again after having a stroke. Gait training is a part of the whole rehabilitation process. The purpose of this study was to examine the implementation of gait rehabilitation for stroke clients in South Karelia Social and Health Care District. Physiotherapists (n = 4) were interviewed individually for this study. The interviews were recorded, transcribed and analyzed inductively. The results of the study show that gait rehabilitation and its follow-up for the stroke clients in the South Karelia Social and Health Care District is individual, manifold and multiprofessional. Physiotherapists think that strengths in gait rehabilitation are successful rehabilitation and physiotherapists’ know-how. The weaknesses on the other hand are nonfunctional facilities, varying functioning of multiprofessional co-operation and further rehabilitation and insufficient number of employees and know-how. According to the physiotherapists, facilities, devices, resources and co-operation are to be developed in gait rehabilitation. The use of the gait training devices are based on the clients’ needs. However, the know-how of the physiotherapists is crucial in choosing the technique of the gait rehabilitation. Physiotherapists’ opinions about the usefulness of the devices vary. Some think that they are good and adequate but there are also problems in the use of the devices. The saturation point was reached in one third of the interview questions, therefore no generalizable conclusions can be made based on the study. However, the study gave directional information about the implementation of gait rehabilitation for stroke clients in South Karelia Social and Health Care District.