”Kerro minulle satu”- Nyt on viskareiden vuoro kertoa satuja
Vuollo, Tuija; Hällström, Krista (2015)
Vuollo, Tuija
Hällström, Krista
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503163246
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503163246
Tiivistelmä
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä sadutusmenetelmä tutuksi erään päiväkodin seitsemälle 4-5-vuotiaalle lapselle sekä ryhmän henkilökunnalle. Opinnäytetyön avulla haluttiin tarkastella, miten lasten itsevarmuus ja rohkeus näkyvät sadun kerronnassa ja miten ne mahdollisesti kehittyvät järjestetyn sadutusprojektin aikana. Lisäksi työssä arvioitiin dialogisuuden toteutumista saduttajien ja sadutettavien välillä. Teoreettinen viitekehys työssä koostuu sadutuksesta sekä lapsilähtöisen työskentelyn ja lapselle ominaisen kulttuurin korostamisesta varhaiskasvatuksessa. Lisäksi teoriaosuudessa korostuu satujen merkitys osana lapsen kielellistä kehitystä sekä dialogisuuden tärkeys lasta sadutettaessa.
Sadutusprojekti toteutettiin syksyllä 2014. Lapset osallistuivat sadutukseen pienryhmissä, pareittain ja yksilöittäin. Kerrotuista saduista koottiin satuvihko, jonka tarkoituksena oli tehdä sadut näkyviksi lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin osallistuvaa havainnointia. Havainnoinnin tukemiseksi toiminta videoitiin. Sadutusprojektia arvioitaessa voidaan todeta, että lasten rohkeus ja itsevarmuus vaihtelivat ja kehittyivät erityisesti eri sadutusmuotojen vuoksi. Projektin aikana säännöllisestä saduttamisesta muodostui tärkeä osa lasten viikoittaista toimintaa, sillä he odottivat seuraavia sadutushetkiä ja muistivat hyvin aiemmin kertomiaan satuja.
Sadutusprojekti toteutettiin syksyllä 2014. Lapset osallistuivat sadutukseen pienryhmissä, pareittain ja yksilöittäin. Kerrotuista saduista koottiin satuvihko, jonka tarkoituksena oli tehdä sadut näkyviksi lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin osallistuvaa havainnointia. Havainnoinnin tukemiseksi toiminta videoitiin. Sadutusprojektia arvioitaessa voidaan todeta, että lasten rohkeus ja itsevarmuus vaihtelivat ja kehittyivät erityisesti eri sadutusmuotojen vuoksi. Projektin aikana säännöllisestä saduttamisesta muodostui tärkeä osa lasten viikoittaista toimintaa, sillä he odottivat seuraavia sadutushetkiä ja muistivat hyvin aiemmin kertomiaan satuja.