How Interrail facilitates travel to dark tourism destinations

Abstract

Dark tourism, a niche tourism segment involving visits to sites associated with dark past, such as death, disaster, and tragedy, was seen to attract growing interest among travelers. Rail travel was observed as a sustainable way to reach these sites, compared to other transportation modes. An interesting option such as Interrail travel had been available on the market since it was introduced in 1972. Historically, it was viewed as a transport option for long journeys. Currently, shorter trips, varied fare options, and periodic discounts are also offered. The flexible nature of Interrail led to the idea of its potential in dark tourism travel. The objectives of the study were to examine the extent to which dark tourism destinations are currently accessible via Interrail, or whether logistical obstacles limit travel opportunities, considering factors such as visitor experience, sustainability, destination popularity, and ethical considerations. These factors were found to interact with each other regarding accessibility, the main topic. A mixed-method approach was conducted, which involved qualitative and quantitative methods, such as document analysis and a survey. These methods determined the seamlessness and logistical barriers of Interrail accessibility to these destinations. Related to this, the role and sustainability of Interrail travel was also observed. The document analysis and survey analysis results were combined using a SWOT analysis method, and it was found that most of the destinations, especially destinations located in Eastern Europe, Central Europe, and the Baltic countries, faced accessibility issues. Remote locations and lack of direct rail links necessitated additional transportation for many destinations. The countries with potential improvements were Poland and Germany due to their destination count and geographical distribution. The findings indicated that despite Interrail's sustainability and flexibility, challenges such as high costs, limited seat reservations, and underdeveloped infrastructure affected the accessibility of these sites. Actionable recommendations included platform Integration, community funding, and promotion of sustainable travel. Collaborating with EU infrastructure projects such as TEN-T and Rail Baltica was recommended for better connectivity in remote areas. Furthermore, ethical programs and single-ticket solutions were considered to help Interrail adapt to changing traveler behavior, promote inclusivity, ethical awareness, and support for local economies. These recommendations were found to offer practical value for Interrail, tourism developers, policymakers, and educators advocating responsible heritage travel across Europe.

Musta turismi, niche-matkailusegmentti, joka sisältää matkustamisen kohteisiin, joihin liittyy synkkä menneisyys, kuten kuolema, katastrofit ja tragedia herätti kasvavaa kiinnostusta matkailijoiden keskuudessa. Junamatkailun katsottiin olevan kestävä tapa saavuttaa nämä kohteet verrattuna muihin liikennemuotoihin. Interrail, mielenkiintoinen vaihtoehto, oli ollut saatavilla markkinoilla vuodesta 1972 lähtien. Historiallisesti sitä pidettiin liikennevaihtoehtona, joka sisältää pitkän matkan matkustamista monilla pysähdyksillä. Tällä hetkellä tarjotaan myös lyhyempiä matkavaihtoehtoja, vaihtelevia hintavaihtoehtoja ja säännöllisiä alennuksia. Interrailin joustavuus herätti ajatuksen sen potentiaalista mustan turismin matkailussa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, missä määrin mustan turismin kohteet ovat tällä hetkellä saavutettavissa Interrailia käyttäen, vai rajoittavatko logistiset esteet matkustusmahdollisuuksia, ottaen huomioon kävijäkokemus, kestävyys, kohteiden suosio ja eettisyys. Näiden tekijöiden havaittiin olevan vaikuttavia tekijöitä toistensa kanssa saavutettavuuden pääaiheen, suhteen. Tutkimuksessa käytettiin sekamenetelmää, joka sisälsi laadullisia ja kvantitatiivisia menetelmiä, kuten asiakirja-analyysin ja kyselyn. Nämä menetelmät määrittelivät Interrailin saavutettavuuden näihin kohteisiin, sekä saumattomuuden ja logistiset esteet. Tähän liittyen huomioitiin myös Interrail matkailun rooli ja kestävyys. Dokumenttianalyysin ja kyselyanalyysin tulokset yhdistettiin SWOT-analyysimenetelmällä ja havaittiin, että erityisesti Itä-Euroopassa, Keski-Euroopassa ja Baltian maissa sijaitsevissa kohteissa oli saavutettavuusongelmia. Syrjäiset sijainnit ja suorien rautatieyhteyksien puute, vaativat lisäkuljetusmuotoja moniin kohteisiin. Maita, joiden kehittäminen olisi mahdollista, olivat Puola ja Saksa, mustan turismin kohteiden määrän ja maantieteellisen jakauman vuoksi. Tulokset osoittivat, että vaikka Interrail on kestävä ja joustava, haasteet, kuten korkeat kustannukset, paikkavaraukset ja alikehittynyt infrastruktuuri, vaikuttivat näiden kohteiden saavutettavuuteen. Suosituksia näiden haasteiden kehittämiseksi olivat alustaintegraatio, yhteisörahoitus ja kestävän matkustamisen promootio. Yhteistyötä infrastruktuurihankkeiden, kuten TEN-T ja Rail Baltican kanssa, suositeltiin syrjäisten alueiden yhteyksien parantamiseksi. Lisäksi eettisten hankkeiden ja kertalippuratkaisujen katsottiin auttavan Interrailia sopeutumaan muuttuviin matkustajien käyttäytymismalleihin, edistämään inkluusiota, eettistä tietoisuutta ja tukemaan paikallista taloutta. Näiden suositusten todettiin tarjoavan käytännön arvoa Interrailille,matkailun kehittäjille, päätöksentekijöille sekä kouluttajille, jotka puoltavat vastuullista kulttuuriperintömatkailua Euroopassa.