Kiertotalouden sivuvirrat eri teollisuudenaloilla
Sällinen, Oskari; Vallin, Ville (2025)
Sällinen, Oskari
Vallin, Ville
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052817519
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052817519
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin kiertotalouden sivuvirtojen hallintaa ja hyödyntämistä metalliteollisuudessa, metsäteollisuudessa, sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa sekä kemianteollisuudessa. Kiertotalous on noussut keskeiseksi teemaksi kestävän kehityksen ja resurssitehokkuuden parantamiseksi eri teollisuudenaloilla, sillä perinteinen lineaarinen talousmalli, jossa luonnonvaroja otetaan, käytetään ja hävitetään, on osoittautunut ympäristön kannalta kestämättömäksi. Opinnäytetyössä selvitettiin eri teollisuudenalojen onnistumista sivuvirtojen hyödyntämisessä prosesseissaan kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella, joka pohjautuu aiempiin tutkimuksiin ja artikkeleihin teoreettisen viitekehyksen muodostamiseksi.
Työn tulokset osoittavat, että kiertotalouden periaatteiden toteuttaminen vaihtelee merkittävästi eri teollisuudenalojen välillä. Metalliteollisuudessa, kuten teräksen ja alumiinin kierrätyksessä, on saavutettu suuria ympäristö- ja talous etuja, mutta sivuvirtojen täysimittainen hyödyntäminen on edelleen rajallista globaalilla tasolla. Metsäteollisuus on monella tapaa edelläkävijä, sillä sen toiminnassa on otettu käyttöön biopolttoaineita ja muilla metsäteollisuuden sivuvirroilla, kuten hakkeella ja sahanpurulla, on merkittävä rooli energiantuotannossa. Sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa puolestaan on edistytty merkittävästi hukkalämmön talteen ottamisessa ja e-jätteen kierrätyksessä, mutta raaka-aineiden riippuvuus globaalista tuontitarjonnasta tekee teollisuudenalasta alttiin geopoliittisille häiriöille. Kemianteollisuus on osaltaan edistämässä kiertotaloutta hyödyntämällä biopohjaisia raaka-aineita ja kehittämällä ympäristöystävällisempiä tuotantomenetelmiä, mutta alan toiminta on vielä vahvasti sidoksissa fossiilisiin raaka-aineisiin, mikä hidastaa kiertotalouden täysimittaista läpimurtoa.
Tulosten pohjalta voidaan todeta, että kiertotalouden hyödyntäminen on monessa teollisuuden-alassa potentiaalinen keino vähentää ympäristövaikutuksia ja lisätä taloudellista tehokkuutta, mutta toteutusta rajoittavat teknologiset, logistiset ja sääntelyyn liittyvät haasteet. Tulevaisuudessa materiaalivirtojen tehokas hallinta edellyttää uusien teknologioiden käyttöönottoa, lainsäädännön selkeyttämistä ja yritysten välistä yhteistyötä.
Työn tulokset osoittavat, että kiertotalouden periaatteiden toteuttaminen vaihtelee merkittävästi eri teollisuudenalojen välillä. Metalliteollisuudessa, kuten teräksen ja alumiinin kierrätyksessä, on saavutettu suuria ympäristö- ja talous etuja, mutta sivuvirtojen täysimittainen hyödyntäminen on edelleen rajallista globaalilla tasolla. Metsäteollisuus on monella tapaa edelläkävijä, sillä sen toiminnassa on otettu käyttöön biopolttoaineita ja muilla metsäteollisuuden sivuvirroilla, kuten hakkeella ja sahanpurulla, on merkittävä rooli energiantuotannossa. Sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa puolestaan on edistytty merkittävästi hukkalämmön talteen ottamisessa ja e-jätteen kierrätyksessä, mutta raaka-aineiden riippuvuus globaalista tuontitarjonnasta tekee teollisuudenalasta alttiin geopoliittisille häiriöille. Kemianteollisuus on osaltaan edistämässä kiertotaloutta hyödyntämällä biopohjaisia raaka-aineita ja kehittämällä ympäristöystävällisempiä tuotantomenetelmiä, mutta alan toiminta on vielä vahvasti sidoksissa fossiilisiin raaka-aineisiin, mikä hidastaa kiertotalouden täysimittaista läpimurtoa.
Tulosten pohjalta voidaan todeta, että kiertotalouden hyödyntäminen on monessa teollisuuden-alassa potentiaalinen keino vähentää ympäristövaikutuksia ja lisätä taloudellista tehokkuutta, mutta toteutusta rajoittavat teknologiset, logistiset ja sääntelyyn liittyvät haasteet. Tulevaisuudessa materiaalivirtojen tehokas hallinta edellyttää uusien teknologioiden käyttöönottoa, lainsäädännön selkeyttämistä ja yritysten välistä yhteistyötä.