Yhdessä ikäihmisen hyväksi
Talvisilta, Viivi (2015)
Talvisilta, Viivi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505045770
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505045770
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli esittää Kanta-Hämeen alueen ensihoidon, kotihoidon ja sosiaalipäivystyksen henkilöstön näkemyksiä ikäihmisten muista kuin lääketieteellisistä ongelmista, niihin vastaamisesta sekä moniammatillisen yhteistyön kehittämiskeinoista. Tehtävänä oli kartoittaa kotona asuvien vanhusten ei-lääketieteellisiä ongelmia ja tapoja niihin vastaamiseksi sekä selvittää, kuinka ensihoidon yhteistyötä kotihoidon ja sosiaalipäivystyksen kanssa voisi tehostaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli antaa tietoa kotona asuvien vanhusten ei-lääketieteellisistä tarpeista sekä esittää keinoja, joilla ensihoidon, kotihoidon ja sosiaalipäivystyksen yhteistyötä voidaan parantaa ikäihmisen tarkoituksenmukaisimman avun saamiseksi. Työssä käytettiin laadullisen tutkimuksen menetelmää. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla viideltä asiantuntijalta (n=5) ja se analysointiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Kotona asuvan vanhuksen muina kuin lääketieteellisinä ongelmina pidettiin syrjäytymiseen, fyysisen toimintakyvyn esteisiin, päihde- ja mielenterveysongelmiin, kaltoinkoh-teluun ja sekavuustiloihin liittyviä tekijöitä. Haastateltavat arvioivat, että vanhusten hyvinvointia voitaisiin lisätä läsnäololla, aktiviteeteilla, itsenäistä asumista tukevilla toimilla sekä hoidontarpeisiin vastaamisella. Moniammatillisen yhteistyön kehittämiskeinoina nähtiin potilastietojen saatavuuden parantaminen, organisaatioiden tiedon jakaminen, toiminnan laadun parantaminen sekä hoidontarpeen arvioinnin kehittäminen. Haastatteluiden perusteella kotona asuvalle vanhukselle koituva hyöty yhteistyön tehostami-sesta jakaantui tiedonkulun parantumiseen sekä tarkoituksenmukaisen hoidon saamiseen.
Asiantuntijoiden kokemusten perusteella kotona asuvilla vanhuksilla esiintyy useita erilaisia muita kuin lääketieteellisiä ongelmia. Merkittävimmiksi vanhusten ongelmiksi koettiin yksinäisyys sekä sopimattomat asuinolot. Vanhusten hyvinvoinnin lisäämiseksi esitetyt keinot, kuten läsnäoloajan lisääminen, olivat arkisia ja yksinkertaisia toimenpiteitä. Moniammatillisen yhteistyön kehittämiselle nähtiin eniten tarvetta ensihoidon ja kotihoidon välillä. Ehdotukset tehostamiskeinoista, esimerkiksi potilastietojen saatavuuden parantamisesta, olivat monipuolisia ja käyttökelpoisia. Jatkossa olisi tärkeää tutkia vanhusten kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä. Tulevaisuudessa tulisi kartoittaa ikäihmisten palvelujärjestelmän toimintaa ei-lääketieteellisten tarpeiden kohdalla. Jatkotutkimuksen avulla olisi mielenkiintoista selvittää lisäksi ensihoidon yhteistyötä tämän työn ulkopuolelle jääneiden yhteistyötahojen kanssa.
Kotona asuvan vanhuksen muina kuin lääketieteellisinä ongelmina pidettiin syrjäytymiseen, fyysisen toimintakyvyn esteisiin, päihde- ja mielenterveysongelmiin, kaltoinkoh-teluun ja sekavuustiloihin liittyviä tekijöitä. Haastateltavat arvioivat, että vanhusten hyvinvointia voitaisiin lisätä läsnäololla, aktiviteeteilla, itsenäistä asumista tukevilla toimilla sekä hoidontarpeisiin vastaamisella. Moniammatillisen yhteistyön kehittämiskeinoina nähtiin potilastietojen saatavuuden parantaminen, organisaatioiden tiedon jakaminen, toiminnan laadun parantaminen sekä hoidontarpeen arvioinnin kehittäminen. Haastatteluiden perusteella kotona asuvalle vanhukselle koituva hyöty yhteistyön tehostami-sesta jakaantui tiedonkulun parantumiseen sekä tarkoituksenmukaisen hoidon saamiseen.
Asiantuntijoiden kokemusten perusteella kotona asuvilla vanhuksilla esiintyy useita erilaisia muita kuin lääketieteellisiä ongelmia. Merkittävimmiksi vanhusten ongelmiksi koettiin yksinäisyys sekä sopimattomat asuinolot. Vanhusten hyvinvoinnin lisäämiseksi esitetyt keinot, kuten läsnäoloajan lisääminen, olivat arkisia ja yksinkertaisia toimenpiteitä. Moniammatillisen yhteistyön kehittämiselle nähtiin eniten tarvetta ensihoidon ja kotihoidon välillä. Ehdotukset tehostamiskeinoista, esimerkiksi potilastietojen saatavuuden parantamisesta, olivat monipuolisia ja käyttökelpoisia. Jatkossa olisi tärkeää tutkia vanhusten kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä. Tulevaisuudessa tulisi kartoittaa ikäihmisten palvelujärjestelmän toimintaa ei-lääketieteellisten tarpeiden kohdalla. Jatkotutkimuksen avulla olisi mielenkiintoista selvittää lisäksi ensihoidon yhteistyötä tämän työn ulkopuolelle jääneiden yhteistyötahojen kanssa.