Väärennettyjen todistusasiakirjojen torjunta ammattikorkeakoulun haku- ja opiskelijavalintaprosessissa
Kämäri, Juho (2015)
Kämäri, Juho
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052510174
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052510174
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite on kehittää väärennettyjen todistusasiakirjojen torjuntatyötä ammattikorkeakoulun haku- ja opiskelijavalintaprosessissa. Tavoite pyritään saavuttamaan antamalla ammattikorkeakouluille yhdenmukaisia suosituksia väärennösten torjuntamenettelyjen kehittämiseksi. Kehitystyöhön ryhdyttiin Ammattikorkeakoulujen valtakunnallisen turvallisuusverkoston pyynnöstä. Turvallisuusverkoston näkemyksen mukaan ammattikorkeakoulujen nykyiset keinot väärennösten torjuntaan ovat osittain puutteellisia.
Tutkimuskysymyksillä selvitetään väärennysrikollisuuden nykytila, nykyisin käytössä olevat väärennösten torjuntamenettelyt ja suositukset torjunnan kehittämiseksi. Tutkimusongelman ratkaisu on väärennöksellä saavutettavan opiskelupaikan todennäköisyyden pienentäminen. Työssä käytettävät tiedonkeruumenetelmät ovat kirjallisuuskatsaus ja puolistrukturoidut teemahaastattelut. Tiedon analysointimenetelmä on teemoittelu.
Vuoden 2014 kevään yhteishaun hakukierroksella turvallisuusverkoston eräässä jäsenammattikorkeakoulussa vahvistettiin vähäinen määrä väärennystapauksia. Arvioidaan, että väärennettyjä todistusasiakirjoja jää tunnistamatta. Syyksi esitetään se, että eri maiden todistusasiakirjojen malleista ei ole riittävän kattavaa tietoa. Tämän seurauksena hakijapalvelu ei aina tiedä, miltä aito asiakirja näyttää ja pelkkä väärennysepäily ei ole riittävä peruste keskeyttää hakuprosessia.
Ammattikorkeakoulujen nykyisiä menettelyjä väärennösten torjuntaan ovat muun muassa haku- ja opiskelijavalintaprosessin porrastaminen korkeakoulun organisaatiossa, virallisten näköisjäljennösten vastaanottaminen, tietokantojen hyödyntäminen aitouden todentamisessa ja oppilaitosyhteistyö väärennysepäilyjen tutkinnassa.
Ensimmäisenä suosituksena torjuntatyön kehittämiseen esitetään, että kampusten ja hakijapalveluiden henkilökunnalle annetaan lisäkoulutusta väärennösten tunnistamiseksi. Toisena suosituksena esitetään, että hakijapalveluiden käyttöön hankitaan nykyistä laajempia ulkoisia tietokantoja aitojen todistusasiakirjojen mallien tunnistamiseksi. Kolmantena suosituksena esitetään, että tiedottamista vakavasta suhtautumisesta väärennysyrityksiin lisätään. Edellä mainittujen suositusten toteuttaminen vaatii riittävän rahoituksen turvaamista. Neljäntenä, pitkän aikavälin suosituksena esitetään mietittäväksi, tulisiko Suomessa siirtyä koko korkeakouluasteen keskitettyyn hakijapalveluun.
Väärennetyt todistusasiakirjat ovat ammattikorkeakouluille marginaalinen ilmiö ja riskin toteutumisen todennäköisyys on pieni. Toteutuvan riskin seuraukset ovat kuitenkin erittäin vakavat, mistä johtuen nykytilaa ei voida hyväksyä. Onnistunut väärentäjä saavuttaa hänelle kuulumattomia etuja, kyseenalaistaa tasa-arvoisen opiskelijavalinnan ja tuottaa ammattikorkeakouluille suuria maineriskejä.
Tutkimuskysymyksillä selvitetään väärennysrikollisuuden nykytila, nykyisin käytössä olevat väärennösten torjuntamenettelyt ja suositukset torjunnan kehittämiseksi. Tutkimusongelman ratkaisu on väärennöksellä saavutettavan opiskelupaikan todennäköisyyden pienentäminen. Työssä käytettävät tiedonkeruumenetelmät ovat kirjallisuuskatsaus ja puolistrukturoidut teemahaastattelut. Tiedon analysointimenetelmä on teemoittelu.
Vuoden 2014 kevään yhteishaun hakukierroksella turvallisuusverkoston eräässä jäsenammattikorkeakoulussa vahvistettiin vähäinen määrä väärennystapauksia. Arvioidaan, että väärennettyjä todistusasiakirjoja jää tunnistamatta. Syyksi esitetään se, että eri maiden todistusasiakirjojen malleista ei ole riittävän kattavaa tietoa. Tämän seurauksena hakijapalvelu ei aina tiedä, miltä aito asiakirja näyttää ja pelkkä väärennysepäily ei ole riittävä peruste keskeyttää hakuprosessia.
Ammattikorkeakoulujen nykyisiä menettelyjä väärennösten torjuntaan ovat muun muassa haku- ja opiskelijavalintaprosessin porrastaminen korkeakoulun organisaatiossa, virallisten näköisjäljennösten vastaanottaminen, tietokantojen hyödyntäminen aitouden todentamisessa ja oppilaitosyhteistyö väärennysepäilyjen tutkinnassa.
Ensimmäisenä suosituksena torjuntatyön kehittämiseen esitetään, että kampusten ja hakijapalveluiden henkilökunnalle annetaan lisäkoulutusta väärennösten tunnistamiseksi. Toisena suosituksena esitetään, että hakijapalveluiden käyttöön hankitaan nykyistä laajempia ulkoisia tietokantoja aitojen todistusasiakirjojen mallien tunnistamiseksi. Kolmantena suosituksena esitetään, että tiedottamista vakavasta suhtautumisesta väärennysyrityksiin lisätään. Edellä mainittujen suositusten toteuttaminen vaatii riittävän rahoituksen turvaamista. Neljäntenä, pitkän aikavälin suosituksena esitetään mietittäväksi, tulisiko Suomessa siirtyä koko korkeakouluasteen keskitettyyn hakijapalveluun.
Väärennetyt todistusasiakirjat ovat ammattikorkeakouluille marginaalinen ilmiö ja riskin toteutumisen todennäköisyys on pieni. Toteutuvan riskin seuraukset ovat kuitenkin erittäin vakavat, mistä johtuen nykytilaa ei voida hyväksyä. Onnistunut väärentäjä saavuttaa hänelle kuulumattomia etuja, kyseenalaistaa tasa-arvoisen opiskelijavalinnan ja tuottaa ammattikorkeakouluille suuria maineriskejä.