Judon ogoshi- lonkkaheiton voimantuoton ymmärtäminen ja heittovoiman kehittäminen

Abstract

Opinnäytetyö lähestyy judon ogoshi- lonkkaheittoa Vierumäellä vuonna 2013 tehdyn taitolajien liikeanalyysin kautta. Analysoitava lonkkaheitto toteutettiin Makikomi- tek-niikkana, jossa heittäjä tulee heiton mukana mattoon asti (Marwood 1992, 96-97). Opinnäytetyön tavoitteena on ymmärtää ogoshi- lonkkaheiton voimantuottoa. Kun ymmärretään millaisista osatekijöistä heitto rakentuu, ja mistä siihen tarvittava voima aikaansaadaan, pystytään heittoa kehittämään tehokkaammaksi. Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimivat fysiikan lait, biomekaniikka ja kansainväliset judotutkimukset.

Tutkimusten ja kirjallisuuden perusteella selvisi, että judo vaatii harrastajaltaan paljon voima-, nopeus- ja kestävyysominaisuuksia: ylävartalon voima on otetaistelusta johtuen pääasiassa isometristä ja jalkojen voimantuotto dynaamista. Tutkimusten perusteella voidaan myös päätellä ogoshin tuottavan sekä vaativan heittäjältä paljon voimaa, joten se todennäköisesti suosii voimakkaita heittäjiä. Jotta ogoshi tapahtuisi räjähtävästi, on myös heiton horjutuksessa tapahtuvan käsivedon tapahduttava räjähtävällä ja suurella voimalla (uken eli heitettävän vauhti saattaa harai-goshi- lonkkaheiton horjutuksessa kiihtyä jopa liki 53 (kgxm)/s).

Biomekaanisesti tarkasteltuna ogoshi- luokitellaan viputekniikka- ryhmään, jossa lonkka toimii vipuna. Ogoshi- lonkkaheiton onnistuminen edellyttää, että torin eli heittäjän tukipiste on siirryttävä uken eli heitettävän vyötärön alapuolelle. Näin heittossa tarvitaan myös liikkuvuutta sekä jalkojen voimaa, etenkin etureisien lihaksista ja lonkkanivelen ojentajalihaksista. Heitettävän tukipisteen alle pääseminen suosii mahdollisesti lyhyitä heittäjiä. Heiton aikana myös selän ja keskivartalon tulee pysyä jännityksessä, kuten painonnostoliikkeissä.

Se mitä harjoitellaan kehittyy – voimaa hankitaan nimenomaan lajisuoritusta varten (Keränen 2006). Valmennuksen haasteena on kehittää voimaominaisuuksia siten, että ne siirtyisivät mahdollisimman hyvin lajisuoritukseen (Mero, Nummela, Keskinen & Häkkinen 2004, 251). Työn lopussa olevat harjoitusliikkeet on suunniteltu kehittämään torin valmiuksia tehdä ogoshi- lonkkaheitto tehokkaammin; työskentelevät lihakset, liikkeiden nivelkulmat ja voimantuottosuunnat ovat heiton kanssa saman suuntaiset.