Jotenkin mä nään meijät kaikki vaan samana, ollaan vaan eri vaiheessa sitä jotain - Ryhmämentoroinnin pilotti kulttuurituotannon koulutusohjelmassa

Abstract

Tämä toiminnallisena kehittämistutkimuksena tehty opinnäytetyö on ryhmämentorointimenetelmän kokeilu kulttuurituotannon koulutuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ryhmämentoroinnin toimivuutta ja hyödynnettävyyttä kulttuurituotannon opinnoissa suunnittelemalla ja toteuttamalla toimiva pilottiversio. Tilaajani on Humanistisen ammattikorkeakoulun Turun alueyksikkö, jossa kyseinen kehittymismenetelmä on vielä käyttämätön, mutta nyt muutosten keskellä ajankohtainen. Mentorointi on myös korkeakouluissa jatkuvasti suosiota kasvattava kehittymismenetelmä, jossa on paljon tunnistamatonta potentiaalia. Kehittämistavoitteena on lisätä tietoisuutta ryhmämentorointimenetelmästä, rakentaa toimiva ryhmämentorointimalli ja nostaa esiin kyseisen kehittymismenetelmän hyödyt erityisesti kulttuurituotannon kohdalla.

Opinnäytetyöstäni voidaan puhua tapaustutkimuksena, jolle tyypillisiä piirteitä ovat: valittu tapaus, kohteena ryhmä, kiinnostuksen kohteena prosessit yhteydessä ympäristöön ja aineistoina ovat havainnointi, haastattelut ja dokumentit. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka teoriaosuus koostuu käsitteiden määrittelystä, kuten mentori, aktori ja ryhmämentorointi. Sen lisäksi testasin tekemääni ryhmämentorointimallia käytännössä kulttuurituotannon koulutuksen opiskelijoille ja työelämästä hankituille mentoreille. Analyysiosuudessa pohdin, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita ryhmämentorointi antaa kulttuurituotannon kentälle ja miten mentorointitapaamiset ylipäätään sujuivat. Käyn läpi myös, mitä ryhmämentorointi antoi osallistujille ja mikä on sen merkitys kulttuurituotannossa.

Näin aiheen tärkeänä ja tarpeellisena, sillä koulutuksissa korostetaan yhä aikaisemmassa vaiheessa verkostojen tärkeyttä ja työelämälähtöistä käytäntöä. Tutkimuksen tulokset osoittavatkin, että ryhmämentoroinnin käyttö tulisi ottaa osaksi kulttuurituotannon koulutusta, sillä se kehittäisi organisaation toimintaa ja auttaisi ongelmakohdissa. Kehittämismenetelmästä on hyötyä osallistujien urakehitykselle, tuottajaidentiteetin vahvistumiselle sekä verkostojen lisääntymiselle. Rakentamani ryhmämentorointimalli on hyödynnettävissä soveltaen myös muilla aloilla. Kyseisen menetelmän käyttö uudistaisi kulttuurituotannon koulutusta ja nostaisi esiin hiljaista tietoa työelämäkentältä.

This thesis, done as a functional development method, is a foray on group mentoring in the education of cultural management. The aim of this thesis is to research the functionality and advantage of group mentoring in the education of cultural management, by designing and implementing a functional foray. My subscriber is Humak, university of applied science in Turku, where this particular development procedure is relevant, but not a part of the education program. Mentoring is in universities a method that is continually growing in its popularity, and contains unidentified potential. The aim of the development is to increase the awareness of the procedure of group mentoring, to design a functional model, and to raise the awareness of the benefits in this particular development procedure, especially in the area of cultural management.

One could term this study a case study, that contains following traits: selected case, group as object, the process and it´s connection to the surrounding environment, and data collected from observations, interviews, and documents. This research is a qualitative research, which theory section compounds of explanations and specifications of concepts as mentor, actor, and group mentoring. In addition to this I tested a group mentoring model that I designed with students of culture management and with experienced cultural management mentors. In the analysis section, I reflect over possibilities and challenges that group mentoring presents to the field of cultural management, and how mentor meetings functions overall. I also reflect over what group mentoring offered to the participations, and what that signifies for cultural management.

I see this aim as important and necessary, because one can see earlier than ever in various education programs an increasing emphasis on the importance of networking and working experience. This research even underlines that group mentoring should be taken as a part of the cultural management education program, because it would develop the operations of the organization, and would help to solve various organizational problems. The development procedure offers benefits for participants career. It strengthens participant’s management identity and enlarges their network. The group mentoring model that I designed could also be used and applied to other education programs. The usage of this particular procedure would renew the education of culture management, and would highlight tacit knowledge from the working field.