Omilla kulmilla : Taidepohjaisen osallistavan suunnittelun menetelmän testaus ja arviointi

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen ja arvioin taidepohjaista osallistavan suunnittelun menetelmää ni-meltä ”My Hoods”. Tavoitteenani on kriittisesti pohtia menetelmän ansioita ja puutteita sekä peilata menetelmää keskustelutaiteen teoriaan. Menetelmä kehitettiin osana Humanistisen ammattikorkeakou-lun sekä Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Paikalla! -hankkeen menetelmäpilotteja. Paikalla! -hankkeen tavoitteena on edistää nuorisotyön yhdyskuntatyön kaltaista työotetta sekä nuorten osal-lisuutta oman asuinalueensa kehittämisessä. Opinnäytetyöni on laadullinen tutkimus, jonka menetel-mänä käytän toimintatutkimusta. Tutkimuksen aineisto koostuu menetelmän testaustilanteessa kerää-mästäni havainnointimateriaalista, oppilaiden palautteesta sekä opiskelijoiden itsearvioinnista.

”My Hoods” -menetelmän ideoivat Humanistisen ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden yhteisö-pedagogiopiskelijat, jotka myös testasivat kanssani menetelmää Helsingin yliopiston Viikin normaali-koulussa. Menetelmän kriteerinä hankkeen puolelta oli sen yleistettävyys kaupunkimaisessa nuoriso-työssä ja menetelmän on tarkoitus jatkossa toimia työvälineenä kaikille nuorten parissa työskentelevil-le, jotka haluavat helposti ja hauskasti osallistaa nuoria oman asuinalueensa kehittämiseen. Menetel-mässä nuoret askartelevat ryhmissä erilaisista materiaaleista kolmiulotteisen unelmien kaupunkinsa kartongille. ”My Hoods” oli oppilaiden keskuudessa pidetty, se on helppo toteuttaa ja tarjoaa konkreettisen lopputuloksen. Opiskelijat olivat itsearvioinnin perusteella menetelmään tyytyväisiä ja testaukseen osallistuneet oppilaat antoivat menetelmästä positiivista palautetta. Menetelmän testausta voidaan siis pitää onnistuneena, vaikka se jättikin paljon parantamisen varaa ja tarve jatkokehittelylle on ilmeinen.

Tulevaisuudessa tämänkaltaisen osallistavan suunnittelun menetelmän fokus kannattaisi siirtä keskus-telutaiteen tavoin pois objektien tuottamisesta kohti dialogin tuottamista. Kaikkein hyödyllisin tieto tuotettiin askartelun lomassa, keskusteltaessa oppilaiden kanssa. Menetelmän vaikuttavuutta lisäsi se, että asetimme kartongit esille Viikin kirjaston lasten- ja nuortenosastolle. Menetelmän kehittäminen ja testaaminen antoi meille lisää työkaluja osallistavaan suunnitteluun nuorten kanssa tulevaisuudessa ja se tulee olemaan osa Paikalla! -hankkeen menetelmäpakettia, joka on nuorten ja yhdyskuntatyön kal-taisen nuorisotyön parissa työskentelevien vapaasti hyödynnettävissä.

In this thesis I will examine and evaluate an art-based participatory planning method called "My Hoods". My aim is to critically reflect on the merits and shortcomings of the method and to interpret those results through the theory of dialogical art. The method was developed as part of the HUMAK University of Applied Sciences’ and the City of Helsinki Youth Department’s joint Paikalla! –project. The aim of the project is to promote community work related youth work and youngster’s participation in developing their residential area. This thesis is a qualitative research and my method of research is activity analysis. The study material consists of observational material from the testing situation, pupils’ feedback and the students' self-assessment.

"My Hoods" was developed by three first year students of HUMAK University of Applied Sciences, who also tested the method with me at the Viikki Teacher Training School of Helsinki University. The criterion given by the project for the method was its generalizability in urban youth work and the method is intended to serve as a tool for all professionals working with youngsters who want an easy and fun way to involve young people in participatory planning. In the method youngsters create a three-dimensional dream city using all kinds of craft materials and finally build it on a large carton. "My Hoods" was liked by pupils participating in the testing, it is easy to implement and it provides a concrete yield. Students were satisfied with the method based on their self-assessment and pupils gave positive feedback. Testing of the method can be regarded successful, even though there is a lot of room for improvement and the need for further development is obvious.

In the future, in this kind of participatory planning method, the focus should move away from concrete objects towards the production of a dialogue as suggested by dialogical art. The most useful data was produced while making these dream cities and discussing with students. The effectiveness of the method was increased by the fact that we set the cartons on display at the Viikki library’s children's and youth department. Development and testing of the method gave us more tools for participatory planning with youngsters in the future and it will be part of the Paikalla! -project method package, which will be available for all professionals working with youngsters.