Lapsivaikutusten arvioinnin käynnistyminen Helsingin seurakunnissa

Abstract

Vuoden 2015 alusta voimaan astunut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen päätös velvoittaa tekemään lapsivaikutusten arvioinnin kaikissa hallinnollisissa päätöksissä. Tällaisen päätöksen toimeenpaneminen seurakunnissa on hidasta. Monissa seurakunnissa lapsivaikutusten arvioinnin periaatteisiin ja menetelmiin ollaan vasta tutustumassa. Tukea ja koulutusta kaivataan, jotta LAVAsta eli lapsivaikutusten arvioinnista muodostuisi luonteva toimintatapa, jonka myötä lasten ja nuorten etu tulee huomioiduksi kaikilla päätöksentekotasoilla.

Opinnäytetyöni tilaaja oli Helsingin seurakuntayhtymä. Seurakuntayhtymän kasvatuksen ja seurakuntapalveluiden yksikön yhtenä tehtävänä on koordinoida ja tukea seurakuntien toimintaa. Kehittämishankkeeni tavoitteena oli kartoittaa lapsivaikutusten arviointiin ja lapsiasianhenkilöiden nimeämiseen liittyvä toiminta Helsingin seurakuntayhtymässä keväällä 2015 ja käynnistää lapsiasianhenkilöiden työtä ja lapsivaikutusten arviointia tukeva toiminta Helsingin seurakuntayhtymässä.

Kartoitin lapsivaikutusten arviointien näkymisen seurakuntaneuvostojen päätöksissä kevään 2015 aikana ja tein kyselyn seurakuntien lapsiasiahenkilöille. Lisäksi järjestimme hankkeeseen liittyen koulutustilaisuuden lapsiasiahenkilöille.

Hankkeen myötä selvisi, että lapsivaikutusten arviointeja on ryhdytty tekemään ainakin niissä seura-kunnissa, joissa niistä oli maininta seurakuntaneuvoston pöytäkirjoissa, vaikka niitä ei ole välttämätöntä kirjata pöytäkirjoihin. Läpinäkyvyyttä lisäisi se, että ne jollain tavalla näkyisivät julkisissa pöytä-kirjoissa, eivätkä jäisi vain ei-julkisiin valmisteluasiakirjoihin.

Useimmissa Helsingin seurakunnissa toimii jo lapsiasiahenkilö, useimmissa kaksi – toinen luottamushenkilö, toinen työntekijä. Heidän verkostoitumisensa on käynnistynyt. Nyt tuo verkosto tarvitsee vahvistamista ja lapsiasiahenkilöt lisää perehdytystä ja koulutusta.

Helsingin seurakuntayhtymässä, sen hallinnossa ja toiminnassa käyttökelpoinen LAVA-toimintamalli on tekemättä. Keräämäni aineisto antaa siihen hyvin eväitä.

Omaan tehtävääni Munkkiniemen seurakunnan lapsiasiahenkilönä olen tämän opinnäytetyöni myötä saanut lisää merkitystä. Olen osa verkostoa, jonka haaste on: Kohti lapsiystävällisempää kirkkoa!

The Church Council of the Evangelical Lutheran Church of Finland has made a decision that requires in all administrative decisions, starting in the beginning of 2015, an assessment on how the decision impacts children and youth. Implementation of this requirement in parishes is slow. Many parishes are just learning about the principles and methods of these child impact assessments. Support and training are needed in order for these assessments to be part of a normal course of action through which the interests of child and youth are taken into account at all levels of decision making

The subscriber of my thesis is the Parish union of Helsinki. One of the duties of its department of education and parish services is to coordinate and support the work of parishes. The goals of my project were to find out what actions have been taken concerning the child impact assessments during the spring 2015, to learn about the nominations of ombudsmen for children and to start the work that supports the work of ombudsmen and the making of the assessments in parishes.

I researched the number of times and the ways in which child impact assessments had been recorded in the parsh councils’ meeting minutes during the spring 2015 and conducted a survey on the ombudsman for children. We also arranged a training event for the ombudsman.

Along the project I found out that child impact assessments had been started at least in those parishes, where they are mentioned in parish council’s meeting minutes, although it is not required that the assessments be recorded in the minutes. It would be more transparent if they were mentioned in the meeting minutes, which are public documents, and not only in the non-public documents concerning preparation of the decisions. In most of the parishes in Helsinki there is already an ombudsman for children. Networking of these ombudsmen has started. Now this network needs strengthening and the ombudsmen need more briefing and training. An operating model for child impact assessments that could be suitable in the Parish Union of Helsinki is to be developed. The material I have collected will be helpful in that development.

During this prosess I have got deeper meaning as an ombudsman of children in Munkkiniemi parish. I am part of a network, whose slogan should be: Towards a more child friendly church!