Kokemuksia Juniori-ohjelman viikoittaisesta viittomakielen opetuksesta päivähoidossa
Räsänen, Mira (2016)
Räsänen, Mira
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604295484
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604295484
Tiivistelmä
Kuulovammaisten lasten kommunikointia päivähoidossa on tutkittu hyvin vähän. Tämän opinnäytetyön tilaajana toimi Kuurojen Palvelusäätiön Juniori-ohjelma, joka järjestää ohjelmassa mukana oleville lapsille viikoittaista viittomakielen opetusta päivähoidossa. Tilaaja ei ole aikaisemmin kerännyt viikoittaisesta opetuksesta palautetta perheiltä sekä päiväkodeilta.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Juniori-ohjelman opettajan viikoittaisten tapaamisten tuoma hyöty lapsen viittomakielen ja kommunikoinnin kehitykselle. Toisena tavoitteena oli selvittää mikä Juniori-ohjelman viikoittaisessa viittomakielen opetuksessa on hyvää ja mitä siinä tulisi vielä kehittää. Opinnäytetyöstä tilaaja saa arvokasta tietoa siitä, millaisia vaikutuksia opetuksella on lapsen kommunikointiin sekä siitä, miten tyytyväisiä perheet ovat olleet opetukseen. Opinnäytetyö antaa myös perheille sekä päiväkodeille mahdollisuuden päästä vaikuttamaan kertomalla mielipiteensä. Opinnäytetyöstä saatiin myös tarkempaa kuvaa siitä millaisia seikkoja tulee ottaa huomioon kuulovammaisen lapsen viittomakielen kehityksen tukemiseksi päivähoidossa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja aineisto opinnäytetyöhön kerättiin kyselylomakkeilla perheiltä sekä päiväkodeilta. Kysely lähetettiin vuoden 2016 alussa 14 Juniori-ohjelman viikoittaisessa opetuksessa mukana olevalle perheelle sekä 11 päiväkodille, jossa on lapsi, joka saa viikoittaista viittomakielen opetusta Juniori-ohjelmalta. Teoriaosuudessa käsitellään kuulovammaisen lapsen päivähoitoa sekä viittomakielen merkitystä kuulovammaiselle lapselle.
Tämän opinnäytetyön tuloksista käy ilmi että kyselyyn osallistuneet perheet sekä päiväkodit ovat tyytyväisiä Juniori-ohjelman viikoittaiseen viittomakielen opetukseen. Opetuksen koettiin kehittäneen ja monipuolistaneen lapsen kommunikointia kotona. Päivähoidossa kommunikointi saattoi heiketä lapsen kielitaidon kehittyessä, koska päiväkodin henkilökunnan kielitaito ei aina ollut riittävä lapsen kanssa kommunikointiin viittomakielellä. Perheet kokivat päiväkodin henkilökunnan suhtautuvan pääsääntöisesti hyvin viittomakieleen ja sen opetukseen. Sekä perheet että päiväkodit toivoivat opetusta myös henkilökunnalle. Päiväkodin henkilökunnan viittomakielen taidon lisäksi kehitettävää nähtiin yhteydenpidossa opettajan ja perheen välillä. Perheet ehdottivat yhteydenpidon avuksi esimerkiksi reissuvihkoa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Juniori-ohjelman opettajan viikoittaisten tapaamisten tuoma hyöty lapsen viittomakielen ja kommunikoinnin kehitykselle. Toisena tavoitteena oli selvittää mikä Juniori-ohjelman viikoittaisessa viittomakielen opetuksessa on hyvää ja mitä siinä tulisi vielä kehittää. Opinnäytetyöstä tilaaja saa arvokasta tietoa siitä, millaisia vaikutuksia opetuksella on lapsen kommunikointiin sekä siitä, miten tyytyväisiä perheet ovat olleet opetukseen. Opinnäytetyö antaa myös perheille sekä päiväkodeille mahdollisuuden päästä vaikuttamaan kertomalla mielipiteensä. Opinnäytetyöstä saatiin myös tarkempaa kuvaa siitä millaisia seikkoja tulee ottaa huomioon kuulovammaisen lapsen viittomakielen kehityksen tukemiseksi päivähoidossa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja aineisto opinnäytetyöhön kerättiin kyselylomakkeilla perheiltä sekä päiväkodeilta. Kysely lähetettiin vuoden 2016 alussa 14 Juniori-ohjelman viikoittaisessa opetuksessa mukana olevalle perheelle sekä 11 päiväkodille, jossa on lapsi, joka saa viikoittaista viittomakielen opetusta Juniori-ohjelmalta. Teoriaosuudessa käsitellään kuulovammaisen lapsen päivähoitoa sekä viittomakielen merkitystä kuulovammaiselle lapselle.
Tämän opinnäytetyön tuloksista käy ilmi että kyselyyn osallistuneet perheet sekä päiväkodit ovat tyytyväisiä Juniori-ohjelman viikoittaiseen viittomakielen opetukseen. Opetuksen koettiin kehittäneen ja monipuolistaneen lapsen kommunikointia kotona. Päivähoidossa kommunikointi saattoi heiketä lapsen kielitaidon kehittyessä, koska päiväkodin henkilökunnan kielitaito ei aina ollut riittävä lapsen kanssa kommunikointiin viittomakielellä. Perheet kokivat päiväkodin henkilökunnan suhtautuvan pääsääntöisesti hyvin viittomakieleen ja sen opetukseen. Sekä perheet että päiväkodit toivoivat opetusta myös henkilökunnalle. Päiväkodin henkilökunnan viittomakielen taidon lisäksi kehitettävää nähtiin yhteydenpidossa opettajan ja perheen välillä. Perheet ehdottivat yhteydenpidon avuksi esimerkiksi reissuvihkoa.