Komiikkaa, dokumenttia ja scifiä kuvailutulkattuna : analyysi kuuden englanninkielisen ohjelman kuvailutulkkauksen osa-alueista
Häivälä, Elina (2016)
Häivälä, Elina
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605025723
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605025723
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni on analysoitu kuuden englanninkielisen televisio-ohjelman tai elokuvan etukäteen nauhoitettujen, puhuttujen kuvailutulkkausten osa-alueita. Tavoitteena on ollut selvittää, mitä ohjelmista on valittu kuvailutulkattavaksi sekä minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä erilaisten ohjelmien välillä löytyy. Analyysin havaintoja on vertailtu sekä Englannissa tehtyihin valtiollisiin suosituksiin elokuvien ja televisio-ohjelmien kuvailutulkkauksen toteuttamisesta. Lähdemateriaalin ja opinnäytetyön tulosten pohjalta on tehty tiivistelmä avuksi televisio-ohjelman tai elokuvan kuvailutulkkaukseen valmistautumiseen. Työni tilaajana toimi Suomen Kuurosokeat ry ja työelämäohjaajana kommunikaatiopäällikkö KT Riitta Lahtinen.
Aineistoon kuuluneiden televisio-ohjelmien ja elokuvien kuvailutulkkaus litteroitiin ja sille luotiin tätä työtä varten luokittelujärjestelmä, jonka kautta analyysi toteutettiin. Luokittelujärjestelmässä oli kolme pääluokkaa: Henkilöt ja hahmot, Esineet sekä Muu ympäristö. Jokainen pääluokka jakautui vielä alaluokkiin, joiden avulla pääluokkiin kohdistuvaa kuvailua pääsi tutkimaan tarkemmin.
Opinnäytetyön aineistossa suurin osa kuvailutulkkauksesta kohdistui henkilöihin ja hahmoihin, joiden osuus kuvailutulkkauksesta oli yli puolet. Aineiston ainoan poikkeuksen tästä jakaumasta muodosti maantiededokumentti, jossa muun ympäristön kuvailun osuus nousi henkilöiden ja hahmojen osuutta suuremmaksi. Esineiden osuus kuvailusta oli keskimäärin 19 % ja muun ympäristön 26 %. Maantiededokumentin poikkeavan jakauman vaikutus keskiarvoon oli niin suuri, että pääosin kuitenkin esineiden kuvailun osuus oli muun ympäristön kuvailua suurempi.
Henkilöiden ja hahmojen kuvailu keskittyi eniten siihen kuka tekee ja mitä, paikallaolijoihin ja sekä tunteisiin ja ilmeisiin. Pääluokka Esineet oli jaettu kahtia: kädessä oleviin esineisiin ja ympäristön esineisiin. Kädessä olevista esineistä kuvailtiin eniten omistajaa ja ympäristön esineistä ulkonäköä. Ympäristön kuvailussa yleisintä oli tapahtumapaikan nimeäminen.
Televisio-ohjelmiin ja elokuviin tehtyyn kuvailutulkkaukseen näytti vaikuttavan voimakkaasti käytössä oleva aika. Aineistossa vain noin yksi neljäsosa henkilöiden ja hahmojen sekä ympäristön kuvailusta keskittyi kuvailemaan kohdetta tarkemmin, pääasiassa mainittiin vain tapahtumapaikka tai kuka tekee ja mitä. Esineiden kuvailussa tilanne oli päinvastainen: esineiden nimeämisen lisäksi 80%:ssa tapauksia esineitä myös kuvailtiin jollain tavalla.
Opinnäytetyössä tehtyjä havaintoja ei voi supeean aineiston takia yleistää koskemaan televisio-ohjelmien tai elokuvien kuvailutulkkausta yleisesti, eikä niiden kautta pääse tarkastelemaan eroja eri ohjelmagenrejen välillä. Viittomakielentulkit ja alan opiskelijat sekä muut kuulonäkövammaisten tai näkövammaisten kanssa työskentelevät voivat kuitenkin käyttää havaintoja apuna valmistautuessaan televisio-ohjelman tai elokuvan kuvailutulkkaukseen.
Aineistoon kuuluneiden televisio-ohjelmien ja elokuvien kuvailutulkkaus litteroitiin ja sille luotiin tätä työtä varten luokittelujärjestelmä, jonka kautta analyysi toteutettiin. Luokittelujärjestelmässä oli kolme pääluokkaa: Henkilöt ja hahmot, Esineet sekä Muu ympäristö. Jokainen pääluokka jakautui vielä alaluokkiin, joiden avulla pääluokkiin kohdistuvaa kuvailua pääsi tutkimaan tarkemmin.
Opinnäytetyön aineistossa suurin osa kuvailutulkkauksesta kohdistui henkilöihin ja hahmoihin, joiden osuus kuvailutulkkauksesta oli yli puolet. Aineiston ainoan poikkeuksen tästä jakaumasta muodosti maantiededokumentti, jossa muun ympäristön kuvailun osuus nousi henkilöiden ja hahmojen osuutta suuremmaksi. Esineiden osuus kuvailusta oli keskimäärin 19 % ja muun ympäristön 26 %. Maantiededokumentin poikkeavan jakauman vaikutus keskiarvoon oli niin suuri, että pääosin kuitenkin esineiden kuvailun osuus oli muun ympäristön kuvailua suurempi.
Henkilöiden ja hahmojen kuvailu keskittyi eniten siihen kuka tekee ja mitä, paikallaolijoihin ja sekä tunteisiin ja ilmeisiin. Pääluokka Esineet oli jaettu kahtia: kädessä oleviin esineisiin ja ympäristön esineisiin. Kädessä olevista esineistä kuvailtiin eniten omistajaa ja ympäristön esineistä ulkonäköä. Ympäristön kuvailussa yleisintä oli tapahtumapaikan nimeäminen.
Televisio-ohjelmiin ja elokuviin tehtyyn kuvailutulkkaukseen näytti vaikuttavan voimakkaasti käytössä oleva aika. Aineistossa vain noin yksi neljäsosa henkilöiden ja hahmojen sekä ympäristön kuvailusta keskittyi kuvailemaan kohdetta tarkemmin, pääasiassa mainittiin vain tapahtumapaikka tai kuka tekee ja mitä. Esineiden kuvailussa tilanne oli päinvastainen: esineiden nimeämisen lisäksi 80%:ssa tapauksia esineitä myös kuvailtiin jollain tavalla.
Opinnäytetyössä tehtyjä havaintoja ei voi supeean aineiston takia yleistää koskemaan televisio-ohjelmien tai elokuvien kuvailutulkkausta yleisesti, eikä niiden kautta pääse tarkastelemaan eroja eri ohjelmagenrejen välillä. Viittomakielentulkit ja alan opiskelijat sekä muut kuulonäkövammaisten tai näkövammaisten kanssa työskentelevät voivat kuitenkin käyttää havaintoja apuna valmistautuessaan televisio-ohjelman tai elokuvan kuvailutulkkaukseen.