Nuorisotyöllä tulevaisuutta : Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon tulevaisuuksia tarkastelemassa
Huttunen, Katriina (2016)
Huttunen, Katriina
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605127496
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605127496
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tavoitteena on tarkastella nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen (nuva) ammatillisen perustutkinnon koulutuksen ja työelämän tulevaisuuksia vuonna 2025. Kehittämistyö on tulevaisuudentutkimus ja se on toteutettu Delfoi-menetelmällä. Asiantuntijat Delfoi-paneelissa olivat tutkimuksen, kehittämisen, koulutuksen ja työelämän edustajia eri sektoreilta. Panelisteja oli yhteensä 41.
Kehittämistyön tietopohja rakentuu tulevaisuusväitteiden ympärille. Väitteissä tarkastellaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen ikä-, kohderyhmä- ja ohjauksen metelmämuutoksia, soveltuvuutta eri työtehtäviin, työn lähestymistapaa ja tutkintonimikkeen toimivuutta työn sisältöjen kuvaajana. Kehittämistyö luo ammattialalle näkökulmia ja pohjaa nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon koulutuksen kehittämisestä ja vastaavuudesta työelämään. Kehittämistyötä voidaan hyödyntää sekä koulutuksen valtakunnallisessa kehittämisessä että koulutusorganisaatioiden omien opetussuunnitelmien kehittämisessä.
Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajien ammattitaitoa tarvitaan tulevaisuudessa. Työ nähdään edelleen enemmän ennalta ehkäisevänä kuin korjaavana, vaikkakin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajat tulevat tekemään yhä enemmän tulevaisuudessa töitä myös korjaavan työn parissa. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia pidetään menetelmäosaamisen asiantuntijoina. Kuitenkin ohjauksen menetelmät ja niiden luokittelu kaipaavat uudistamista. Uudet ehdotukset ohjauksen menetelmiin nousevat sosiaalisen elämän ja jaksamisen tukemiseen liittyvistä haasteista. Ohjaustyön kohderyhmämuutos tulee muuttumaan tulevaisuudessa väestörakenteen muutoksen myötä. Painopiste oletetaan pysyvän nuorissa, mutta monikulttuurisuus ja ikääntyvät tuovat lisää työsarkaa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajille. Varhaiskasvatustyö nähdään enemmän muiden alojen osaamisena, mutta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajien ryhmänohjauksellisella osaamisella olisi annettavaa myös varhaiskasvatuksen tehtäviin. Työikäisten ohjausosaaminen ei ole merkittävänä osa-alueena nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajien työssä, vaikka sosiaalinen vahvistaminen, yhteisöllisyys ja osallisuus voisi tuoda lisäarvoa työttömien työnhakijoiden ohjaukseen sekä epätyypillisten työsuhteiden nivelvaiheisiin.
Tulevaisuuden ohjaus- ja kasvatusalan työtehtävissä tarvitaan sekä yhteisöpedagogeja että nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia. Ammatillisesta perustutkinnosta valmistuneiden vahvuutena on ryhmänohjaukselliset, kohtaamisen ja vuorovaikutuksen taidot. Yhteisöpedagogien vahvuutena puolestaan nähdään yksilöohjauksen, johtajuuden, kehittämistyön ja isojen kokonaisuuksien hallintataidot. Vaikka koulutukset sivuavat toisiansa, osaaminen on erilaista. Koulutusasteiden erot koulutuksessa tulisi säilyttää ja selkiyttää. Molempien koulutusten ei ole tarvetta vastata samoihin osaamistavoitteisiin.
Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto kaipaa sisällöllistä kehittämistä. Tutkinto painottuu edelleen hyvin paljon nuorisotyöhön, mutta tulevaisuus haastaa laajentamaan kohderyhmäosaamista. Pelkästään nuorisotyöhön rakennettu opintopolku ei tue työllistymistä enää vuonna 2025. Tulevaisuuden työnteon ennakoinnin, lainsäädännön, koulutusrakenteiden ja -sisältöjen tulisi muodostaa polkuja, jotka työllistävät tarkoituksenmukaisesti. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkintoa suositellaan rakennettavaksi niin, että se erottuisi vahvemmin omaksi alakseen eikä se näin ollen rinnastuisi esimerkiksi lähihoitajatutkintoon. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja –tutkintonimikettä on myös uudistettava. On syytä pohtia vastaako nimike tulevaisuuden ammattia, tutkinnon kokonaissisältöä ja työnkuvaa, mikäli tulevaisuuden työtehtävät ovat muualla kuin nuorten vapaa-ajanohjauksessa.
Työn tilaajana toimii Humanistinen ammattikorkeakoulu.
Kehittämistyön tietopohja rakentuu tulevaisuusväitteiden ympärille. Väitteissä tarkastellaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen ikä-, kohderyhmä- ja ohjauksen metelmämuutoksia, soveltuvuutta eri työtehtäviin, työn lähestymistapaa ja tutkintonimikkeen toimivuutta työn sisältöjen kuvaajana. Kehittämistyö luo ammattialalle näkökulmia ja pohjaa nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon koulutuksen kehittämisestä ja vastaavuudesta työelämään. Kehittämistyötä voidaan hyödyntää sekä koulutuksen valtakunnallisessa kehittämisessä että koulutusorganisaatioiden omien opetussuunnitelmien kehittämisessä.
Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajien ammattitaitoa tarvitaan tulevaisuudessa. Työ nähdään edelleen enemmän ennalta ehkäisevänä kuin korjaavana, vaikkakin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajat tulevat tekemään yhä enemmän tulevaisuudessa töitä myös korjaavan työn parissa. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia pidetään menetelmäosaamisen asiantuntijoina. Kuitenkin ohjauksen menetelmät ja niiden luokittelu kaipaavat uudistamista. Uudet ehdotukset ohjauksen menetelmiin nousevat sosiaalisen elämän ja jaksamisen tukemiseen liittyvistä haasteista. Ohjaustyön kohderyhmämuutos tulee muuttumaan tulevaisuudessa väestörakenteen muutoksen myötä. Painopiste oletetaan pysyvän nuorissa, mutta monikulttuurisuus ja ikääntyvät tuovat lisää työsarkaa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajille. Varhaiskasvatustyö nähdään enemmän muiden alojen osaamisena, mutta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajien ryhmänohjauksellisella osaamisella olisi annettavaa myös varhaiskasvatuksen tehtäviin. Työikäisten ohjausosaaminen ei ole merkittävänä osa-alueena nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajien työssä, vaikka sosiaalinen vahvistaminen, yhteisöllisyys ja osallisuus voisi tuoda lisäarvoa työttömien työnhakijoiden ohjaukseen sekä epätyypillisten työsuhteiden nivelvaiheisiin.
Tulevaisuuden ohjaus- ja kasvatusalan työtehtävissä tarvitaan sekä yhteisöpedagogeja että nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia. Ammatillisesta perustutkinnosta valmistuneiden vahvuutena on ryhmänohjaukselliset, kohtaamisen ja vuorovaikutuksen taidot. Yhteisöpedagogien vahvuutena puolestaan nähdään yksilöohjauksen, johtajuuden, kehittämistyön ja isojen kokonaisuuksien hallintataidot. Vaikka koulutukset sivuavat toisiansa, osaaminen on erilaista. Koulutusasteiden erot koulutuksessa tulisi säilyttää ja selkiyttää. Molempien koulutusten ei ole tarvetta vastata samoihin osaamistavoitteisiin.
Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto kaipaa sisällöllistä kehittämistä. Tutkinto painottuu edelleen hyvin paljon nuorisotyöhön, mutta tulevaisuus haastaa laajentamaan kohderyhmäosaamista. Pelkästään nuorisotyöhön rakennettu opintopolku ei tue työllistymistä enää vuonna 2025. Tulevaisuuden työnteon ennakoinnin, lainsäädännön, koulutusrakenteiden ja -sisältöjen tulisi muodostaa polkuja, jotka työllistävät tarkoituksenmukaisesti. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkintoa suositellaan rakennettavaksi niin, että se erottuisi vahvemmin omaksi alakseen eikä se näin ollen rinnastuisi esimerkiksi lähihoitajatutkintoon. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja –tutkintonimikettä on myös uudistettava. On syytä pohtia vastaako nimike tulevaisuuden ammattia, tutkinnon kokonaissisältöä ja työnkuvaa, mikäli tulevaisuuden työtehtävät ovat muualla kuin nuorten vapaa-ajanohjauksessa.
Työn tilaajana toimii Humanistinen ammattikorkeakoulu.