Voimaannuttavia tarinoita tytöiltä tytöille

Abstract

Opinnäytetyön tilaajana toimii Espoon Tyttöjen Talo. Espoon Tyttöjen Talo on osa Kalliolan Nuorten ry toimintaa ja se on myös osana Tyttöjen Talojen kontekstia. Tyttöjen Talo on rekisteröity tuotemerkki ® ja jokaisella Talolla tehdään sukupuolisensitiivistä tyttötyötä. Kaikki tytöt otetaan vastaan juuri sellaisena kuin he ovat. Espoon Tyttöjen Talo avasi ovensa Leppävaarassa vuonna 2014.

Espoon Tyttöjen Talo toivoi opusta, johon olisi koottu erilaisia tarinoita tytöistä. Tytöistä, joilla on eritaustat ja kokemukset. Opuksen tarkoitus ei ollut yleistää espoolaisen tytön kuvaa, vaan osoittaa tyttöyden moninaisuuden yleisyyttä nykypäivänä.

Opuksen aloittamiseen tarvittiin tyttöjä haastatteluun, eli ensimmäinen askeleeni oli etsiä mahdolliset haastateltavat käsiini ja haastatella heidät. Sain haastatelluksi kuusi tyttöä, jotka ovat jollain tavalla kytköksissä Espoon Tyttöjen Taloon tai he asuvat Espoossa. Haastateltavien keski-ikä oli 20 vuotta, joista puolet heistä oli maahanmuuttajataustaisia ja puolet kantasuomalaisia. Jokaisella oli oma ainutlaatuinen tarina kerrottavanaan. Haastattelut toteutin teemahaastattelun menetelmin. Minulla ei ollut käytössä haastattelurunkoa, sillä halusin, että haastattelijat kertovat minulle valitsemastaan aiheesta sen verran, kun haluavat.

Minulla oli tiedossa ennen haastattelua aihepiiri, josta haastattelu käydään, mutta minulla oli muutama kysymys varalla, jos haastattelija ei tiedä mistä jatkaa. Halusin luoda haastattelijalle luottamuksellisen ilmapiirin, sillä aiheet olivat herkkiä ja erittäin henkilökohtaisia, joten koin, ettei neutraali haastattelijan rooli olisi kaikista optimaalisin. Haastattelin heitä omana itsenäni, jotta saisin heihin luottamuksen luotua lyhyessä ajassa. Aiheiden kanssa piti olla varovainen ja hienotunteinen. Halusin, että haastattelutilanne olisi haastattelijoille voimaannuttava ja tarinoiden lukeminen voimannuttaa lukijoita. Kyseessä olisi molemmin puoleinen voimaantuminen.

Äänitin haastattelut ja litteroin ne. Kirjoitin haastattelut puhtaiksi tarinamuotoon, niin ettei niistä voi tunnistaa haastateltavia ja ne ovat selkeitä kokonaisuuksia, missä on alku ja loppu. Huomasin, että haastatteluissa oli samankaltaisia teemoja, joten lähdin teemoittelemaan haastatteluita ja löytämään yhtäläisyyksiä niiden väliltä. Käytin rohkeasti omaa tulkintaa, sillä tarinoita nähdä hyvin eri tavoin. Tulkitsin tarinat selviytymistarinoiksi.

Huomasin opuksen tarpeiden muuttuneen haastattelujen jälkeen. Onko minulla tarvetta osoittaa moninaisuutta ja erilaisuutta? Tunsin, että opinnäytetyöni tarvitsi uuden näkökulman, mikä on universaali ja opukseen voisi samalla samaistua kaikki tytöt.

Kun puhun Neitoperhosesta tässä opinnäytetyössä, en tarkoita konkreettisesti perhosta, vaan Neitoperhonen on opus, jonka olen tehnyt Espoon Tyttöjen Talon käyttöön, joka on osa opinnäytetyötäni. Neitoperhoseen on koottu haastattelujen pohjalta tarinoita ja kysymyksiä. Opukseen on myös lisätty erilaisia tehtäviä, joita on mahdollista tehdä itsenäisesti, vaikka kotona, avoimissa illoissa Espoon Tyttöjen Talolla tai tehtäviä voi hyödyntää erilaisissa vuorovaikutteisissa tyttöryhmissä tai yksilötapaamisissa. Opuksen tarkoitus on tutkistella minuutta ja löytää voimavaroja tarinoiden ja tehtävien avulla.

Selviytymistarinat ovat opuksen pääosassa, mutta opukseen on lisätty kysymyksiä ja tehtäviä, joiden idea on sytyttää lukijassa voimaantumista ja löytämään uusia puolia ja käsittelemään vaikeita tunteita.

Espoon Tyttöjen Talo® is part of Kalliolan Nuoret ry activities and it is also part of Tyttöjen Talo´s concept. Gender sensitivity girl work is the key in each Tyttöjen Talo. Every girl is welcome there and she will be accepted the way, who she is. Espoon Tyttöjen Talo started activities in 2014 in Leppävaara.

Espoon Tyttöjen Talo hoped the production which is collected different stories about girls who has different backgrounds and experiences. The meaning was not generalizing about girls, who live in Espoo. The main aim was show girls diversity these days in Espoo.

So my first step was find some girls and interview them. Finally, I found six girls, who are somehow linked to Espoon Tyttöjen Talo or they live in Espoo. Girls average was 20 years and half of them were immigrants and other half were Finnish which parents are also Finnish. Everyone has own story to tell me. My interview method was focused interview. I did not have any direct questions, because I wanted that they will share as much they want to.

I knew before what interview is about but I also had few questions just in case, if they needed some questions. I hoped that environment was confidential, because topics were sensitive and personal. I felt that neutrality was not the key to get her talk. I interviewed them as a myself that I could build trust to them in short time. Topics were personal so I needed to be sensitive and careful that I do not hurt their feelings. I wanted that the interview was empowerment to girls and same way will continue to readers. I wanted to be empowerment in both ways.

I recorded interviews and transcribe them. I wrote interviews to stories the way that reader can not recognize the story teller. Stories are complete which are start and end. I noticed that in interviews has similarities about themes, so I start to thematising interviews. I use my own interpretation because there are many ways to interoperate them. I interpreted stories in win through stories.

After interviews I noticed that the need of the production has changed. Do I need show diversities and dissimilarities in Espoo? Is that already obvious thing? I felt, that my thesis needed a new point of view which is universal and all girls could interdificate themselves.

Neitoperhonen is the production which I have made to Espoon Tyttöjen Talo which is part of my thesis. In Neitoperhonen has collected stories and questions via interviews. There are also tasks which girls can make independently, open nights in the House or tasks can be used different interaction girl groups or personal meetings. Meaning of the production is research about identity and find some resources via stories and tasks.

The main aim of the production is stories which are from survivors, but there is some questions and tasks which idea is empowerment reader and also find new sides and handle hard feelings.