Jälkiteollinen kaupunkitila kulttuurikäyttöön: case Suvilahden kaasukellojen hankesuunnitteluprosessi.

Abstract

Opinnäytetyöni tarjoaa kulttuurituottajille ja muille kulttuurialan toimijoille kokonaisvaltaisen hankesuunnittelun prosessikuvauksen. Näkökulmana ovat jälkiteolliset kaupunkitilat kulttuurikäytössä ja tapausesimerkkinä toimii Helsingin Suvilahden kaasukellojen muuntaminen Helsingin nuorisoasiainkeskuksen ja Elävän musiikin yhdistys ELMU ry:n toimi- ja konserttitiloiksi. Kaasukellohankkeet tuottavat kulttuurialalle paljon arvokasta tietoa sellaisessa mittakaavassa, josta vertailukohteita löytyy Suomesta vain harvoja tapauksia.

Teollisesta käytöstä tarpeettomaksi jääneet rakennukset ja tilat tarjoavat nykypäivän palvelu- ja elämysjohteisessa yhteiskunnassa valtavat mahdollisuudet moninaiselle kulttuurikäytölle. Kulttuuritoimijat tarvitsevat edullisia ja monikäyttöisiä tiloja kuluttajien läheltä, ja vanhentuneet teollisuusmiljööt voivat tarjota niitä. Kiinteistökehittäminen ei kuitenkaan lähtökohtaisesti kuulu kulttuurituottajan osaamisalaan, jolloin tällaisten todennäköisesti huonokuntoisten tilojen käyttöönotto ja toiminnallinen muuttaminen herättää paljon kysymyksiä. Opinnäytetyöni avulla kulttuuritoimijat voivat paremmin arvioida kiinteistökehittämiseen liittyviä haasteita, riskejä ja mahdollisuuksia.

Tarkastelun kohteina olivat niin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden rakennussuojelu, taloudelliset vaikuttimet, kaupunkikehittämisen kulttuuripoliittinen keskustelu, kuin julkisen ja yksityisen toimijan yhteistoiminnan mahdollisuudetkin. Lisäksi tärkeä näkökohta on, miten tilat palvelevat käyttäjänsä toiminnallisia tarpeita. Tiedonkeruumenetelminä käytettiin tapaustutkimusta, asiantuntijahaastatteluja, benchmarkingia sekä dokumenttianalyysia.

Työn tilaajana toimi Elävän musiikin yhdistys ELMU ry, joka edustaa Suvilahden kahdessa kaasukellohankkeessa toisessa tilaajaa ja toisessa käyttäjää. ELMUn toiveena oli saada hankesuunnitteluprosessista koko toimialaa hyödyttävä kuvaus – tähän toiveeseen opinnäytetyö vastaa hyvin. Hankesuunnittelun vaiheista kulttuurituottajalle tärkeimpinä osa-alueina on korostettu suunnittelun ohjausta, toiminnallisten suunnitelmien tekemistä, rahoitus- ja liiketoimintasuunnitelmaa, sekä omien tila- ja muiden tarpeidensa kartoittamista.

The thesis provides cultural managers and other cultural operators a comprehensive description of the project planning process. The perspective is in the post-industrial urban spaces and their cultural use. As a case example is the Helsinki Suvilahti’s gasometers and transforming them into concert venues for Helsinki Youth Department and Live Music Association ELMU ry. The gasometer projects provide a lot of valuable information for the cultural sector. Other such cases in Finland on this scale are few.

Post-industrial buildings and facilities offer many possibilities and potential for cultural use in today’s service society. Cultural operators need a low-cost, multi-functional facilities close to the consumers, and obsolete industrial milieus can offer these. However, real estate development does not really fall within the scope of competence of cultural managers, thus transforming these most likely run-down spaces into cultural arenas raises a lot of questions. With this thesis cultural managers can better assess the challenges, risks and opportunities which come with the real estate development.

The thesis examined culturohistorically valuable buildings and their preservation, economic motives, the culture political debate of urban development, as well as the possibilities of public and private operators’ co-operation. In addition, an important aspect is how the spaces serve the operational needs of the user. Information was collected via case study, interviews, document analysis and benchmarking.

Thesis was commissioned by Live Music Association ELMU ry, who represents Suvilahti’s two gasometer projects on the other hand as a subscriber and on the other hand as a tenant. ELMU’s wish was to provide a holistic description of the project planning process, which would well benefit the culture industry. The thesis responds to this wish well. The most important project planning stages and sub-areas for cultural managers are highlighted as such: the operating and organizing of planning, making of operational plans, financial and business plans, and the indentification of the cultural operator’s own needs for the venue.