Pelko pois! : Kokemuksia yksin maahan tulleiden afganistanilaispoikien kotouttavasta kulttuuri-toiminnasta

Abstract

Opinnäytetyön tilaajana toimi A-Klinikkasäätiö ja kohderyhmänä tilaajan ylläpitämän pääkaupunkiseudun tukiasumisyksikön asukkaat. Tukiasumisyksikössä asuvat alaikäiset, ilman vanhempia maahan tulleet afganistanilaiset pojat.Yksin maahan tulleilla pojat elävät kahden kulttuurin välissä, jatkuvassa huolessa, toisaalta omasta perheestään kotimaassaan, toisaalta omasta tulevaisuudestaan Suomessa. Poikien arki on pysähtynyttä ja jatkuvaa viranomaisten kanssa asioimista. Poliisin kanssa asioiminen on pojista arveluttavaa, sillä kotimaassaan ja paperittomana pakolaisena heillä on vain huonoja kokemuksia virkavallasta. Ystäviä ei välttämättä juuri ole. Näimme tarpeen poikien arjessa kotouttavalle kulttuuritoiminnalle.

Järjestimme Kulttuurikeskus Caisassa afganistanilaisen ruoan ja musiikin illan, johon kutsuttiin afganistanilaisia alaikäisiä turvapaikanhakijoita yhteensä kymmenestä eri vastaanottokeskuksesta. Ohjaajien lisäksi tapahtuma tavoitti lähemmäs 200 henkilöä. Lisäksi järjestimme tilaajamme nuorille luontoretken Vallisaareen ja Suomenlinnaan, jossa he pääsivät tutustumaan Suomen luontoon ja vanhoihin elämäntapoihin kuvakorttibingon avulla. Retkelle osallistui 15 nuorta.

Menetelmänä tässä opinnäytetyössä on käytetty kokeilevaa toimintaa ja osallistuvaa havainnointia. Toiminnan onnistumista on analysoitu havainnoinnin lisäksi haastattelemalla. Tapahtumista on tuotettu video ja kuvamateriaalia tilaajan käytettäväksi.

Toimintakokeilumme osoittivat, että pojat nauttivat hauskan pidosta yhdessä muiden samaa tilanteessa elävien nuorten kanssa. He saivat uutta tietoa niin afganistanilaisista Suomessa, kuin poliisin toiminnastakin. Lisäksi ohjaajat kokivat nuorten kanssa tekemisen virkistävänä vaihteluna arkeen tukiasumisyksikössä. Luontoretkellä havainnoimme poikia ja heidän suhtautumistaan luontoon ja erityisesti mereen. Pojat oppivat lyhyiden lauttamatkojenkin aikana saamaan lisää luottamusta merimatkailua kohtaan. Vallisaaressa ja Suomenlinnassa pojat tekivät havaintoja Suomen ja Afganistanin luonnon välillä sekä opettelivat suomenkielistä sanastoa.

Työn on ajankohtainen sekä kulttuurituotannolle että kansalais- ja järjestötyölle, sillä Suomeen on vuosien 2015-16 aikana tullut aiempaa enemmän alaikäisiä turvapaikanhakijoita. On tärkeää tiedostaa tämän kasvavan vähemmistön olemassa olo Suomessa niin nuorisotyöntekijänä kuin kulttuurituotta-janakin. Erityisesti alaikäisille turvapaikanhakijoille järjestettävää kulttuuritoimintaa tulisi lisätä. Opinnäytetyöstä on hyötyä vastaanottokeskusten ja tukiasumisyksiköiden uusille työntekijöille ja asukkaille. Työ kannustaa tapahtumakokeiluihin monikulttuurisessa ympäristössä.

The subscriber of this thesis was A-Klinikkasäätiö. A-Klinikkasäätiö arranges living quarters for a group of unaccompanied refugee minors in the Helsinki Metropolitan area. These boys live between two cultures. On one hand they worry about their families back in Afganistan, on the other hand they have already stated planning their stay in Finland.

These boys live a slow phased life filled with official meetings with the immigration office officials. The boys are especially afraid of the police due to their history of being abused by the local police in their home country and by being undocumented after leaving Afganistan. They don’t necessarily have a lot of friends either. Here we saw a need for intergrating cultural activities.

We organized an event for Afgan food and music in the cultural center Caisa. Approximately 200 underage refugee Afgans and their instructors were invited. We also organized an event for our subrscibers group of boys an opportunity to experience Finnish nature and sea side of Vallisaari and Suomenlinna. During this event the boys were able to learn about the Finnish nature and some vocabulary with a wildlife bingo. This event had 15 participants.

The method of this thesis was experimental activities. We collected our data by observing and participating in the events. We have also interviewed the underage refugee boys about their experience. A video has been produced for the use of our subriber to enjoy and observe.

We discovered that indeed the boys enjoy having fun together with other people in the same situation as them. They got information about their opportunities in Finland and had the chance to meet with police officers who weren’t aggressive or scary to them. The intructors of A-Klinikkasäätiö felt that the events were a nice change to their daily life and enjoyed spending time with the boys in a different environment all together. In Vallisaari and Suomenlinna we observed that the boys got a more relaxed idea of the sea and travelling by boat and learned new vocabulary of the nature. They also made observations by themselves about the differences of the Afgan and Finnish wildlife.

This thesis is relevant to today’s youth workers and cultural producers because more unaccompanied refugee minors have arrived in Finland between the years 2015 and 2016 than ever before. It is important that this minority group gets recognized. Cultural activitied targeted especially for refugee minors should be endorsed and produced. This thesis will benefit those working with refugee minors, especially the new employees as well as producers and youth workers entering the field.