Yhteisöllisen viestinnän kehittäminen lähiöön : Case Pansion Me-talo

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millainen lähiö on ympäristönä ja sen ihmiset yhteisönä ja erityisesti, miten suunnitella ja toteuttaa ulospäin suuntautuvaa viestintää lähiöympäristössä kengännauhabudjetilla. Neljäsosa suomalaisista asuu lähiöissä, joten lähiöiden tutkiminen on erittäin tärkeää. Esimerkkinä tässä opinnäytetyössä käytettiin Pansion Me-taloa. Pansion Me-talo on Turun Pansion alueella sijaitseva Me-säätiön rahoittama ja Fingerroosin säätiön koordinoima yhteisöllinen toiminnallinen paikka.

Lähiö on alueena erilainen kuin kaupungit tai maat. On tärkeää huomioida, että lähiöissä asuvat ihmiset ovat tiivis yhteisö ja he toimivat yhdessä ja heidän tavoittamisekseen on luotettava erilaisiin metodeihin kuin kaupunkitasolla toimittaessa. Lähiöissä suusta suuhun viestintä on voimakasta ja siksi on erittäin tärkeää huomioida, että tulkinnat ja mielipiteet ulospäin suuntautuneesta viestinnästä leviävät lähiöissä nopeasti ja tehokkaasti.

Kehittämistyön suurimpana tavoitteena oli tutkia lähiöiden asukkaiden käyttäytymismalleja ja tapaa vastaanottaa viestintää ja analysoida sitä, jotta voitiin päätellä, minkälaista ulospäin suuntautuvaa viestintää lähiöissä tulisi käyttää parhaan lopputuloksen saavuttaakseen. Tätä asiaa tutkittiin haastatteluiden ja ideapajan avulla, jotta saavutettiin mahdollisimman suuri ja laaja otanta kattavien tulosten saavuttamiseksi.

Tuloksia tutkittaessa selvisi, että lähiöiden asukkaat ovat kiinnostuneita helposti saavutettavasta informaatiosta, eivätkä he halua käyttää pitkiä aikoja etsien tietoa, jonka he haluavat saavuttaa. He haluavat pystyä vain vilkaisemaan viestintämateriaaleja ja saamaan siitä kaiken tarpeellisen tiedon mahdollisimman nopeasti. He myös arvostavat suusta suuhun viestintää eivätkä ole kovin kiinnostuneita lehdissä tai muussa valtamediassa esiintyvästä ulospäin suuntautuvasta viestinnästä. He arvostavat toistensa mielipiteitä ja haluavat kuulla toistensa kokemuksista.

Vastoin opinnäytetyön alussa olleita opinnäytetyön tekijän henkilökohtaisia olettamuksia, lähiöiden asukkaat arvostavat internetiä ja sosiaalista mediaa suuresti. Heistä on mukavaa, kun he pääsevät kommentoimaan organisaation toimintaa internetissä tai sosiaalisessa mediassa. Heistä on myös epäilyttävää, jos organisaatiosta ei löydy tietoa internetin välityksellä tai jos heillä ei ole omia facebook sivuja tai muita sosiaalisen median kanavia. He arvostavat internetissä olevissa materiaaleissa selkeyttä ja helppolukuisuutta ja heistä on tärkeää saada tutkia internetistä löytyvää tietoa rauhassa.

Tämän opinnäytetyön tuotoksena syntyi opaskirja ulospäin suuntautuvan viestinnän kehittämiseen lähiössä. Se sisältää ohjeita organisaation ulospäin suuntautuvan viestinnän tarpeen määrittämiseen ja menetelmiä oikeiden viestintätapojen löytämiseen. Sitä on tarkoitus käyttää tulevaisuudessa avattavien Me-talojen ulospäin suuntautuvan viestinnän pohjana ja sitä aiotaan myös levittää muiden verkostojen välityksellä mahdollisimman laajalle.

The purpose of this thesis was to find out what kind of an environments suburbs are and what kind of communities do the people living there form and make this the basis of how to develop outwards directed communication in suburbs with a low budget. Me-talo of Pansio Turku has been used as an example in this thesis. Me-talo of Pansio is in the Pansio suburb of Turku Finland and it is funded by the We-foundation and coordinated by the Fingerroos foundation. Me-talo of Pansio is a communal place with multiple activities happening there every day.

Suburbs are different than cities or countries. It is important to take to note that the people living in suburbs are a tight community that works together and to get to them, you need to rely on different methods than when you are trying to get to the people in the whole city. In suburbs people talk with each other a lot and it is important to note that interpretations and opinions about the outwards directed communication will spread fast in these kinds of environments.

The biggest goal of the development work was to study the people who live in suburbs and to find out how they act and how they receive messages from organizations and each other so we can come to conclusions on how outwards directed communication should be conducted in order to receive the best results. This was studied using interviews and think tanks as methods so the results would be as comprehensive as possible.

When gathering and examining the results it appeared that the people living in suburbs are interested in information that is easily accessible and they don’t want to spend a lot of time finding the information they want. They want to be able to just take a glimpse of the materials and by that gather all the necessary information in a short amount of time. They appreciate face to face communication and they are not very interested in information available in newspapers or in other major medias. They appreciate each other’s opinions and they want to hear about other people’s experiences.

Contradicting the personal opinions of the writer, it appeared that people living in suburbs appreciate internet and social media as a source of information. They find it pleasing when they can comment on the actions of an organization in the internet or in social media. They find it suspicious if they can’t find information about the organization from internet and they want organizations to have accounts in social media. When studying the materials found on the internet, they appreciate clarity and they want the materials to be easy to read. It is important to them to be able to examine all the information they can find in the peace of their own homes.

As a result of this thesis a guidebook on outwards directed communication in suburbs was made. It contains directions on how to define the needs of the people in suburbs and how to find the best communicational strategy. It will be used by the We-foundation to help the future Me-talos to manage their communication. It will also be spread by the networks of the writer.