Uppfattningar om att leda en decentraliserad grupp : en fenomenografisk undersökning om gruppchefers utmaningar vid alarm- och övervakningssektorn vid Österbottens polisinrättning

Abstract

Syftet med denna studie är att beskriva de utmaningar som en gruppchef ställs inför och därmed tar i beaktande i sitt ledarskap av en decentraliserad grupp vid alarm- och övervakningssektorn vid Österbottens polisinrättning.

Mina huvudsakliga frågor i studien är på vilket sätt gruppcheferna tar i beaktande personalens distans i sitt ledarskap, hur kommunikationen mellan gruppchefen och gruppmedlemmarna fungerar och på vilket sätt samhörighet och delaktighet byggs upp i en grupp.

För att uppnå syftet med min studie har jag använt mig av en fenomenografisk och hermeneutisk forskningsansats. Forskningsmaterialet är insamlat genom öppna kvalitativa intervjuer. Jag har sammanlagt intervjuat fem gruppchefer från alarm- och övervaknings sektorn vid Österbottens polisinrättning. Vid intervjuerna har jag strävat till att få fram gruppchefers uppfattningar om att leda en decentraliserad grupp.

Vid analys av utsagorna i intervjumaterialet har jag uppmärksammat variationer i respondenternas uppfattningar. Utgående från dessa variationer har jag kategoriserat uppfattningarna i beskrivningskategorier. Beskrivningskategorierna är belysta och igenkänns genom citat från intervjumaterialet och stöds av teori om organisation, ledarskap, kommunikation, samhörighet och delaktighet.

Resultatet av undersökningen visar att den övergripande utmaningen för en gruppchef är gruppmedlemmarnas geografiska stationeringsort, d.v.s. geografisk distans. Denna övergripande utmaning påverkar övriga utmaningar. Dessutom framkommer i resultatet tre olika uppfattningar om hur den övergripande utmaningen beaktas. Dessa uppfattningar är aktivitetskrävande förhållningssätt, problembaserat förhållningssätt och passivt förhållningssätt. Variationerna mellan de tre uppfattningar som jag identifierat bygger på ledarnas synsätt på tillit och kontroll.

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata haasteita, joita ryhmänjohtajat kohtaavat. Tämän myötä pystyn valaisemaan sitä, miten he ottavat huomioon haasteet hajautetun ryhmän johtamisessa, valvonta- ja hälytyssektorilla Pohjanmaan poliisilaitoksella.

Työn keskeiset kysymykset ovat: millä tavalla ryhmänjohtajat huomioivat maantieteellistä etäisyyttä johtamisessaan, miten ryhmänjohtajan ja ryhmänjäsenien välinen viestintä toimii sekä miten yhteenkuuluvuutta ja osallistumista rakennetaan.

Tavoitteen saavuttamiseksi olen käyttänyt fenomenografista ja hermeneuttista tutkimusmenetelmää. Tutkimusmateriaalin keräämiseen olen käyttänyt avoimia haastatteluja. Olen haastatellut viittä ryhmänjohtajaa, jotka työskentelevät valvonta- ja hälytyssektorilla, Pohjanmaan poliisilaitoksella. Haastattelujen kautta olen pyrkinyt selvittämään ryhmänjohtajien käsityksiä hajautetun ryhmän johtamisesta.

Haastattelumateriaalia analysoitaessa, havaitsin variaatioita vastanneiden käsityksissä. Käsitykset ovat kategorisoitu kuvauskategorioihin. Kuvauskategorioita on selvennetty ja niitä pystyy tunnistamaan sitaateista, joita on otettu haastattelumateriaaleista. Kuvauskategoriat saavat tukea myös teoriasta, jota olen hankkinut organisaation, johtamisen, viestinnän, yhteenkuuluvuuden ja osallistumisen kirjallisuudesta.

Tutkimuksen tulos osoittaa, että päällimmäinen haaste on ryhmänjohtajan ja jäsenten välinen maantieteellinen etäisyys, jolla on vaikutusta muihinkin haasteisiin. Tuloksessa ilmenee sen lisäksi kolme eri käsitystä siitä, miten päällimmäinen haaste eli etäjohtamishaaste huomioidaan. Nämä kolme käsitystä ovat aktiviteettivaativalla-, ongelmakeskeisellä- ja passiivisella suhtautumistavalla. Käsityksien variaatio, joita olen tunnistanut haastattelumateriaalista, perustuu johtajien lähestymistapaan luottamukseen ja kontrolliin.