Valta ja vastuu : diskurssianalyysi poliisin salaista Facebook-ryhmää käsittelevistä mediateksteistä
Lindfors, Jenni (2018)
Poliisiammattikorkeakoulu
2018
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803053038
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803053038
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tarkastella, miten poliisia kuvataan, vaihtoehtoisesti, miten poliisi representoituu, mediateksteissä, jotka käsittelevät poliisin salaisessa Facebook-ryhmässä käytyä, rasistiseksi syytettyä, keskustelua. Tutkimuksen aineistona toimii viisi lehtiartikkelia. Tutkimuksen metodi on diskurssianalyysi.
Diskurssianalyysi on laadullista tutkimusta ja se tarkastelee kielenkäyttäjiä,
kielenkäyttötilanteita, sekä sitä aikaa ja paikkaa, jossa kieltä käytetään. Kieli muuttuu eri tilanteissa. Sanoilla ja ilmauksilla ei ole pysyvää merkitystä, vaan niiden merkitys muuttuu aina sen mukaan, missä tilanteessa kieltä käytetään. Diskurssintutkimus ei ole kiinnostunut siitä, mikä todellisuuksien versio on lähimpänä totuutta, vaan siitä, millaisia painoarvoja eri todellisuudet saavat. Diskursseilla on myös kyky kuvata ja rakentaa ympäröivää maailmaa.
Teoreettiseen viitekehykseen sisältyvät myös poliisikulttuurin, etnisen profiloinnin, rasismin ja nollatoleranssin käsitteet.
Työn tuloksena aineistosta oli tulkittavissa neljä varsinaista diskurssia. Nämä diskurssit olivat kokemusdiskurssi, yhteiskunta- ja viranomaisduskurssi sekä ratkaisudiskurssi. Kokemusdiskurssi muodostui ihmisten kertomista henkilökohtaisista kokemuksista. Yhteiskuntadiskurssi muodostui teksteissä, joissa viitattiin yhteiskuntaan kokonaisuutena tai ainakin yhteen yhteiskunnan osaan, poliisiin. Viranomaisdiskurssi muodostui kohdissa, joissa kuului poliisin organisatorinen ääni. Ratkaisudiskurssi puolestan muodostui kohdissa, joissa annettiin ratkaisuehdotuksia tilanteen korjaamiseksi.
Diskurssianalyysi on laadullista tutkimusta ja se tarkastelee kielenkäyttäjiä,
kielenkäyttötilanteita, sekä sitä aikaa ja paikkaa, jossa kieltä käytetään. Kieli muuttuu eri tilanteissa. Sanoilla ja ilmauksilla ei ole pysyvää merkitystä, vaan niiden merkitys muuttuu aina sen mukaan, missä tilanteessa kieltä käytetään. Diskurssintutkimus ei ole kiinnostunut siitä, mikä todellisuuksien versio on lähimpänä totuutta, vaan siitä, millaisia painoarvoja eri todellisuudet saavat. Diskursseilla on myös kyky kuvata ja rakentaa ympäröivää maailmaa.
Teoreettiseen viitekehykseen sisältyvät myös poliisikulttuurin, etnisen profiloinnin, rasismin ja nollatoleranssin käsitteet.
Työn tuloksena aineistosta oli tulkittavissa neljä varsinaista diskurssia. Nämä diskurssit olivat kokemusdiskurssi, yhteiskunta- ja viranomaisduskurssi sekä ratkaisudiskurssi. Kokemusdiskurssi muodostui ihmisten kertomista henkilökohtaisista kokemuksista. Yhteiskuntadiskurssi muodostui teksteissä, joissa viitattiin yhteiskuntaan kokonaisuutena tai ainakin yhteen yhteiskunnan osaan, poliisiin. Viranomaisdiskurssi muodostui kohdissa, joissa kuului poliisin organisatorinen ääni. Ratkaisudiskurssi puolestan muodostui kohdissa, joissa annettiin ratkaisuehdotuksia tilanteen korjaamiseksi.