Näkymätön Ninni : varhaislapsuuden vuorovaikutuskokemukset nuorisorikollisuuden selittäjänä
Karihtala, Mia (2018)
Poliisiammattikorkeakoulu
2018
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805239775
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805239775
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee varhaislapsuuden vuorovaikutuskokemusten merkitystä lapsen ja nuoren myöhempiin käytöshäiriöihin, sekä sitä kautta nuoren rikolliseen käyttäytymiseen. Tavoitteena on selvittää lasten ja nuorten kanssa työskentelevien sosiaalialan ammattilaisten näkemyksiä lapsen varhaisimpien vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteiden vaikutuksista lapsen luomiin käytösmalleihin. Työssä selvitetään myös lapsen ja nuoren vuorovaikutus- tai kiintymyssuhteesta johtuvia mahdollisia oireita, sekä korjaavien kokemusten vaikutusta lapsen jo luomiin käytösmalleihin.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista, puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kahta Turun kaupungin perheoikeudellisen yksikön työntekijää. Haastattelu toteutettiin ryhmäkeskusteluna, jolloin tuloksista saatiin monipuolisempia sekä vuorovaikutteisempia. Haastattelurunkoa käytettiin suuntaa antavana apukeinona, ja haastateltavien itse esille tuomiin asioihin keskityttiin.
Tietoperustana työssä käsitellään lapsen käytösmallien kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä, sekä kiintymyssuhdeteoriaa.
Varhaislapsuus on herkkä vaihe käytösmallien ja aivojen kehityksessä, ja siellä saadut kokemukset vaikuttavat vielä aikuisiälläkin. Tukea kaipaaviin perheisiin kohdistetulla oikea-aikaisella sosiaalisilla toimilla moni lapsi saa tarvittavan määrän korjaavia kokemuksia, jotka voivat muuttaa oleellisesti hänen elämänsä suuntaa ja ennaltaehkäistä rikoksia. Toisaalta jos perhe tai lapsi ei saa oikeanlaista apua tarpeeksi varhaisessa vaiheessa, lapsuudessa muodostetut käytösmallit elävät vahvana läpi elämän.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista, puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kahta Turun kaupungin perheoikeudellisen yksikön työntekijää. Haastattelu toteutettiin ryhmäkeskusteluna, jolloin tuloksista saatiin monipuolisempia sekä vuorovaikutteisempia. Haastattelurunkoa käytettiin suuntaa antavana apukeinona, ja haastateltavien itse esille tuomiin asioihin keskityttiin.
Tietoperustana työssä käsitellään lapsen käytösmallien kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä, sekä kiintymyssuhdeteoriaa.
Varhaislapsuus on herkkä vaihe käytösmallien ja aivojen kehityksessä, ja siellä saadut kokemukset vaikuttavat vielä aikuisiälläkin. Tukea kaipaaviin perheisiin kohdistetulla oikea-aikaisella sosiaalisilla toimilla moni lapsi saa tarvittavan määrän korjaavia kokemuksia, jotka voivat muuttaa oleellisesti hänen elämänsä suuntaa ja ennaltaehkäistä rikoksia. Toisaalta jos perhe tai lapsi ei saa oikeanlaista apua tarpeeksi varhaisessa vaiheessa, lapsuudessa muodostetut käytösmallit elävät vahvana läpi elämän.