Digitaaliset pelit nuorisotyön mahdollisuutena

Abstract

Digitaalisten pelien suunnitelmallinen käyttö kunnallisessa nuorisotyössä on vähäistä. Parhaillaan varttuvan digitaalisen sukupolven arkeen erilaiset pelit kuuluvat kuitenkin olennaisesti. Opinnäytteessäni kartoitin joensuulaisten nuorten pelitapoja ja -tottumuksia. Pohdin pelien mahdollisuuksia nuorisotyöllisenä välineenä sekä menetelmänä. Digitaalisten pelien peruskäsitettä olen avannut erilaisten määritelmien, pelihistorian sekä pelaajien ja pelitapojen kautta. Nuorten käsityksiä pelipainotteisesta nuorisotyöstä selvitin kyselylomaketutkimuksen avulla. Otos (n=199) valikoitui joensuulaisen lyseon peruskoulun 7.- 8.- ja 9.-luokan oppilaista.

Tutkimustulokset osoittivat pelien koskettavan jollain tasolla lähes kaikkia nuoria. Mahdollisuudet pelaamiseen löytyivät myös lähes jokaisen nuoren kotoa. Tyttöjen ja poikien eroavaisuudet nousivat esille muun muassa pelitapojen sekä suosikkipelien yhteydessä. Pelaamisen intensiteetti oli pojilla tyttöjä korkeampi; ainoastaan osa pojista koki pelaamisen harrastetoiminnaksi. Pelipainotteinen nuorisotyö herätti vastaajissa varauksellista kiinnostusta. Enemmistö nuorista hyväksyisi nuoriso-ohjaajan pelikaveriksi. Lisäksi valtaosa uskoi pelien mahdollistavan uusien kaverien saamista. Neljännes vastaajista olisi valmis tutustumaan pelitoimintaan tarkemmin, mikäli sellaista olisi Joensuussa tarjolla. Toimintamalli herätti kiinnostusta myös sellaisissa nuorissa, jotka eivät olleet nuorisotyön piirissä.

Aiheen puitteissa tapahtuvan jatkotutkimuksen tarve on ilmeinen. Tutkimukseni osoitti nuorten keskuudesta löytyvän kysyntää pelitoiminnalle. Nuorisotyön kehittämisen kannalta pelipainotteinen nuorisotyö tulisikin ottaa huomioon eräänä potentiaalisena vaihtoehtona. Pelitalo-hankkeen malli on osoittanut menetelmän toimivan myös käytännön tasolla. Opinnäytetyötäni tulisi käyttää pohjana jatkotutkimukselle, jossa nuorten lisäksi huomiota tulisi kiinnittää myös nuorisotyöntekijöihin ja heidän asenteidensa kartoittamiseen.

The planned usage of digital games in municipal youth work is minor. Still, different kind of games belongs to the weekday of growing digital generation. In my thesis I have surveyed gaming habits and –practices of youth. I also considered digital games possibilities as youth work tool and application. I have decoded the basic concept of digital games by different definitions, history of gaming, players and gaming habits. The viewpoints of youngsters about game-oriented youth work I have adjusted with a survey. Sample (n=199) consisted of pupils from classes of 7th-, 8th- and 9th and they were picked from comprehensive school of Joensuu.

Research results displayed that games touches at some level almost every youngster. Gaming possibilities were founded almost from every answerers home. The differences between girls and boys rose up among other things in touch by gaming habits and favorite games. The intensity of gaming was higher among boys; only some of boys considered gaming as a hobby. Game-oriented youth work arouses prejudiced interest among answerers. Majority of youth would approve youth worker as gaming buddy. Also majority of youth believed that games could enable attainment of new friends. Quarter of answerers would be ready to familiarize oneself with game-oriented act, if suchlike actions were available in Joensuu. The concept awaked interest also among youth, who weren’t at youth work domain.

Need for follow-up research is obvious. My research pointed out that among youth was founded demands for game-oriented youth work. Development of youth work should consider game-oriented actions as potential opportunity. The concept of Pelitalo-project has showed that the method works also in practice. This thesis should be used as base for future research work, where in addition of youth attention should point also for youth workers and their attitudes.