"Miksi meidän tuonne pitää mennä, tuohan on joku vanhainkoti" : vanhustenhuoltoyksiköiden työntekijöiden kokemuksia kuolemansyyn selvittämisestä yhteistyössä poliisin kanssa Kotkan alueella
Järvinen, Sanna (2018)
Poliisiammattikorkeakoulu
2018
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060412453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060412453
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää miten vanhustenhuoltoyksiköiden työntekijät Kotkan alueella kokevat kuolemansyyn selvittämisen toimineen yhteistyössä poliisin kanssa, sekä sen, onko heillä parannusehdotuksia yhteistyöhön ja kuolemansyyn selvittämisen prosessiin. Aihe on ajankohtainen tällä hetkellä käynnissä olevan lainsäädäntöuudistuksen vuoksi, millä pyritään saavuttamaan korkeatasoinen kuolemansyyn selvittämistoiminta.
Tutkimuksen teoriapohjana toimivat säädökset ja ohjeistukset kuolemansyyn selvittämisestä. Tärkeimpänä näistä ovat Laki kuolemansyyn selvittämisestä (1.6.1973/459), Asetus kuolemansyyn selvittämisestä (21.12.1973/948) sekä poliisin omat ohjeistukset. Tutkimusta varten on haastateltu teemahaastattelua hyödyntäen seitsemää vanhustenhuoltoyksiköiden työntekijää, jotka ovat koulutukseltaan lähi- tai sairaanhoitajia.
Haastateltavien kokemuksien perusteella yhteistyö poliisin kanssa on aina sujunut hyvin, eikä kenelläkään haastateltavista ollut parannusehdotuksia siihen. Ehdotuksena esille nousi se, että yksiköiden työntekijät voisivat myös yllättävissä kuolemantapauksissa tilata itse vainajan kuljetuksen, jos heidän arvionsa mukaan ei ole tarvetta poliisin paikalla käyntiin.
Lainsäädäntö ja sen uudistukset eivät olleet kenellekään haastateltavista tuttuja. Tämä oli havaittavissa myös yksikköjen ohjeistuksissa, jotka eivät olleet lainsäädännön mukaisia. Haastattelujen perusteella lainsäädäntö on nykyaikaa jäljessä ja tarvitsee uudistusta, jotta se kohtaisi käytäntöjen kanssa.
Tutkimuksen teoriapohjana toimivat säädökset ja ohjeistukset kuolemansyyn selvittämisestä. Tärkeimpänä näistä ovat Laki kuolemansyyn selvittämisestä (1.6.1973/459), Asetus kuolemansyyn selvittämisestä (21.12.1973/948) sekä poliisin omat ohjeistukset. Tutkimusta varten on haastateltu teemahaastattelua hyödyntäen seitsemää vanhustenhuoltoyksiköiden työntekijää, jotka ovat koulutukseltaan lähi- tai sairaanhoitajia.
Haastateltavien kokemuksien perusteella yhteistyö poliisin kanssa on aina sujunut hyvin, eikä kenelläkään haastateltavista ollut parannusehdotuksia siihen. Ehdotuksena esille nousi se, että yksiköiden työntekijät voisivat myös yllättävissä kuolemantapauksissa tilata itse vainajan kuljetuksen, jos heidän arvionsa mukaan ei ole tarvetta poliisin paikalla käyntiin.
Lainsäädäntö ja sen uudistukset eivät olleet kenellekään haastateltavista tuttuja. Tämä oli havaittavissa myös yksikköjen ohjeistuksissa, jotka eivät olleet lainsäädännön mukaisia. Haastattelujen perusteella lainsäädäntö on nykyaikaa jäljessä ja tarvitsee uudistusta, jotta se kohtaisi käytäntöjen kanssa.