Digittävä steinerkoulu : Ehdotuksia digitaalisuuden hyödyntämiseen steinerpedagogiikassa
Korhonen, Suvi (2018)
Korhonen, Suvi
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018062114183
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018062114183
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitetään sitä, kuinka digitaalisuus ja digitaaliset välineet voidaan tuoda oppimisvälineiksi ja oppiympäristöiksi steinerpedagogiikassa siten, että ne palvelevat pedagogiikan perustarkoitusta ja vastaavat valtakunnallisen opetussuunnitelman sisältövaatimuksiin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda suuntaviivoja steinerpedagogisen opetuksen digitaalisista käytänteistä. Steinerpedagogiikka tunnetaan perinteitä ja ihmisläheisyyttä vaalivana, käden- ja käytännön taitoja arvostavana pedagogiikkana. Lisäksi se pitää tärkeänä toiminnallisuutta ja lapsilähtöisyyttä, joiden lähtökohdista tärkein lienee ikäkausiopetus. Koska teknologinen kehitys on jostain syystä nähty inhimillisyyden vastapoolina, on digitaalisten välineiden käytön lisääntyminen herättänyt tunteikasta keskustelua myös steinerkouluissa. Huomiot ovat perustuneet opettajien henkilökohtaisiin kokemuksiin, tietoihin ja mielipiteisiin, mutta myös vanhempien huoleen lasten ja nuorten yhä lisääntyvästä ruutuajasta ja sen mukanaan tuomasta liikkumattomasta elämäntavasta ja sosiaalisen kanssakäynnin muutoksesta.
Työn menetelminä käytettiin teoria-aineistoon perehtymistä, omakohtaista kokemusta työkentällä, kollegojen haastatteluja ja kokemusta, sekä verkkokyselyä. Työn tilaajana oli Steinerkasvatuksen liitto ry.
Tutkimus osoitti, että käytänteet digitaalisuuden parissa Suomen steinerkouluissa ovat kirjavat. Ne perustuvat koulu- ja opettajakohtaiseen toteutukseen, joskin mediakasvatuksen tärkeydestä ollaan jo kauan oltu tietoisia. Tutkimusaiheena digitaalisuus oli tarpeellinen, ja uskon, että tämän työn katsauksen myötä lähtökohdat oman opettamisen suunnitteluun digitaalisuuden suhteen voivat olla opettajalle helpommat. Digitaalisuus on osa yhteiskuntaa ja elinympäristöämme, ja oppilaat toimivat sen parissa jo varhain lapsuudessa. Oppilaita peruskoulusta eteenpäin ohjaavien opettajien huoli jatko-opinnoissa pärjäämisestä perustuvat myös digitaalisen osaamisen tasoeroihin. Se, missä kohdin ja mihin tarkoitukseen digitaalisia välineitä käytetään, tulisi myös ottaa huomioon.
Opettajan tehtävä on pysyä kehityksen mukana sekä tunnistaa digitaalisuuden muodot ja kehityksen vaiheet vähintäänkin tietoisuuden tasolla. Tätä tietoa hänen tulee käyttää hyödykseen opetusta suunnitellessa ja toteuttaessa. Pieni lapsi tarvitsee digitaalisuutta varsin eri tasolla, kuin teini-iässä oleva nuori. Kasvun ja kehityksen sekä oppimisen tasot ovat erilaiset. Oppiminen ja kaikki sen muodot vaihtelevat yksilöittäin sekä ikätasoisesti. Digitaalisuutta voidaan hyödyntää myös oppimisvaikeuksia tuettaessa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda suuntaviivoja steinerpedagogisen opetuksen digitaalisista käytänteistä. Steinerpedagogiikka tunnetaan perinteitä ja ihmisläheisyyttä vaalivana, käden- ja käytännön taitoja arvostavana pedagogiikkana. Lisäksi se pitää tärkeänä toiminnallisuutta ja lapsilähtöisyyttä, joiden lähtökohdista tärkein lienee ikäkausiopetus. Koska teknologinen kehitys on jostain syystä nähty inhimillisyyden vastapoolina, on digitaalisten välineiden käytön lisääntyminen herättänyt tunteikasta keskustelua myös steinerkouluissa. Huomiot ovat perustuneet opettajien henkilökohtaisiin kokemuksiin, tietoihin ja mielipiteisiin, mutta myös vanhempien huoleen lasten ja nuorten yhä lisääntyvästä ruutuajasta ja sen mukanaan tuomasta liikkumattomasta elämäntavasta ja sosiaalisen kanssakäynnin muutoksesta.
Työn menetelminä käytettiin teoria-aineistoon perehtymistä, omakohtaista kokemusta työkentällä, kollegojen haastatteluja ja kokemusta, sekä verkkokyselyä. Työn tilaajana oli Steinerkasvatuksen liitto ry.
Tutkimus osoitti, että käytänteet digitaalisuuden parissa Suomen steinerkouluissa ovat kirjavat. Ne perustuvat koulu- ja opettajakohtaiseen toteutukseen, joskin mediakasvatuksen tärkeydestä ollaan jo kauan oltu tietoisia. Tutkimusaiheena digitaalisuus oli tarpeellinen, ja uskon, että tämän työn katsauksen myötä lähtökohdat oman opettamisen suunnitteluun digitaalisuuden suhteen voivat olla opettajalle helpommat. Digitaalisuus on osa yhteiskuntaa ja elinympäristöämme, ja oppilaat toimivat sen parissa jo varhain lapsuudessa. Oppilaita peruskoulusta eteenpäin ohjaavien opettajien huoli jatko-opinnoissa pärjäämisestä perustuvat myös digitaalisen osaamisen tasoeroihin. Se, missä kohdin ja mihin tarkoitukseen digitaalisia välineitä käytetään, tulisi myös ottaa huomioon.
Opettajan tehtävä on pysyä kehityksen mukana sekä tunnistaa digitaalisuuden muodot ja kehityksen vaiheet vähintäänkin tietoisuuden tasolla. Tätä tietoa hänen tulee käyttää hyödykseen opetusta suunnitellessa ja toteuttaessa. Pieni lapsi tarvitsee digitaalisuutta varsin eri tasolla, kuin teini-iässä oleva nuori. Kasvun ja kehityksen sekä oppimisen tasot ovat erilaiset. Oppiminen ja kaikki sen muodot vaihtelevat yksilöittäin sekä ikätasoisesti. Digitaalisuutta voidaan hyödyntää myös oppimisvaikeuksia tuettaessa.