Minuuden Biennaali : Taidetoiminta identiteettityön välineenä nuorisopsykiatrisessa lastensuojelulaitoksessa
Itäniemi, Stinke (2018)
Itäniemi, Stinke
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2018
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112117744
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112117744
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä pilotoitiin taidetoimintaa psykiatrisessa asumisyksikössä. Tilaajana toimii Arjessa- konserniin kuuluvan nuorisopsykiatrisen Puro Oy:n Fiinan yksikkö. Opinnäytetyössä haluttiin tarkastella taidetoiminnan potentiaalia ja soveltuvuutta identiteettityön välineeksi, nuorten positiivisen minäkuvan vahvistajaksi ja yksikön strukturoidun arjen ilostuttajaksi.
Opinnäytetyössä suunniteltiin ja ohjattiin neljän taidetyöpajan muodostama kokonaisuus. Taidetoiminnan ohjaamista määrittivät sosiokulttuurisen innostamisen pääperiaatteet ja nuorten aktiivinen tunnistaminen myönteisesti. Taidetoiminnan aiheilla identiteettiä lähestyttiin eri näkökulmista. Positiivisen psykologian mukaisesti toiminnalla haluttiin herätellä nuorten voimavaroja ja saada heidät pohtimaan omaa minuuttaan myönteisessä valossa.
Opinnäytetyö muistuttaa etnografista toimintatutkimusta. Taidetoiminnan sisältöä suunniteltaessa menetelmänä käytettiin benchmarkingia, tutkimusmenetelmänä triangulaatiota. Työpajojen aikana käytettiin osallistuvaa havainnointia, sekä kirjoitettiin kenttämuistiinpanoja. Nuoret täyttivät puolistrukturoidun palautekyselyn, sekä kahta yksikön ohjaajaa haastateltiin. Tutkimusaineistoa analysoitiin sisällönanalyysin, teemoittelun ja tyypittelyn avulla.
Pilotointi synnytti hyvinvointia lastensuojeluyksikössä. Toimintaan osallistuneet nuoret sekä henkilökunta antoivat positiivista palautetta. Taidetoiminta synnytti nuorissa uusia oivalluksia, kiistattomasti iloa, ja osa nuorista koki minäkuvansa vahvistuneen positiivisesti. Henkilökunta koki taidetoiminnan jälkeiset illat rauhallisemmiksi. Taidetoiminta tuli paljastaneeksi ohjaajille nuorista uusia puolia ja he havaitsivat hienovaraisia, myönteisiä muutoksia ryhmän ilmapiirissä toiminnan aikana. Myönteinen asenne toista ja toisen tekemää kohtaan oli nähtävissä vielä taidetoiminnan jälkeenkin. Toiminta sai nuoret myös avautumaan omista asioistaan, ja mahdollisti nuorten läsnäolevan kohtaamisen. Toiminnan jatkuvuus nähtiin tärkeänä asiana. Lastensuojelussa tulisikin menetelmiä hyödyntää monipuolisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin takaamiseksi ja edistämiseksi. Taide voikin osaltaan toimia kohtaamisen tilana, tunteiden sanoittajana ja luovuuden vapauttajana.
Opinnäytetyössä suunniteltiin ja ohjattiin neljän taidetyöpajan muodostama kokonaisuus. Taidetoiminnan ohjaamista määrittivät sosiokulttuurisen innostamisen pääperiaatteet ja nuorten aktiivinen tunnistaminen myönteisesti. Taidetoiminnan aiheilla identiteettiä lähestyttiin eri näkökulmista. Positiivisen psykologian mukaisesti toiminnalla haluttiin herätellä nuorten voimavaroja ja saada heidät pohtimaan omaa minuuttaan myönteisessä valossa.
Opinnäytetyö muistuttaa etnografista toimintatutkimusta. Taidetoiminnan sisältöä suunniteltaessa menetelmänä käytettiin benchmarkingia, tutkimusmenetelmänä triangulaatiota. Työpajojen aikana käytettiin osallistuvaa havainnointia, sekä kirjoitettiin kenttämuistiinpanoja. Nuoret täyttivät puolistrukturoidun palautekyselyn, sekä kahta yksikön ohjaajaa haastateltiin. Tutkimusaineistoa analysoitiin sisällönanalyysin, teemoittelun ja tyypittelyn avulla.
Pilotointi synnytti hyvinvointia lastensuojeluyksikössä. Toimintaan osallistuneet nuoret sekä henkilökunta antoivat positiivista palautetta. Taidetoiminta synnytti nuorissa uusia oivalluksia, kiistattomasti iloa, ja osa nuorista koki minäkuvansa vahvistuneen positiivisesti. Henkilökunta koki taidetoiminnan jälkeiset illat rauhallisemmiksi. Taidetoiminta tuli paljastaneeksi ohjaajille nuorista uusia puolia ja he havaitsivat hienovaraisia, myönteisiä muutoksia ryhmän ilmapiirissä toiminnan aikana. Myönteinen asenne toista ja toisen tekemää kohtaan oli nähtävissä vielä taidetoiminnan jälkeenkin. Toiminta sai nuoret myös avautumaan omista asioistaan, ja mahdollisti nuorten läsnäolevan kohtaamisen. Toiminnan jatkuvuus nähtiin tärkeänä asiana. Lastensuojelussa tulisikin menetelmiä hyödyntää monipuolisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin takaamiseksi ja edistämiseksi. Taide voikin osaltaan toimia kohtaamisen tilana, tunteiden sanoittajana ja luovuuden vapauttajana.