Toimenpidevalinnan perusteet ulkomaalaisvalvonnassa : oikeusdogmaattinen tutkimus poliisin ulkomaalaisvalvonnan normistosta ja sen tulkinnasta
da Silva Gonçalves, Kalle (2018)
Poliisiammattikorkeakoulu
2018
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112718589
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112718589
Tiivistelmä
Tutkimus selvittää syrjinnän vastaisen oikeuden näkökulmasta, mikä on ulkomaalaislain normiperustan mukaan hyväksyttävää ulkomaalaisvalvontaa ja millaisissa tilanteissa toimivaltuuksia voidaan käyttää.
Oikeusdogmaattisen tutkimusmenetelmän avulla selvitän ulkomaalaisvalvontasäännöksen sisältöä ja tulkintaa eri oikeuslähteiden kautta. Pyrin erityisesti määrittelemään, millä perustein valvontatoimenpiteitä tulisi valita, jotta toiminta ei olisi etnisesti profiloivaa.
Ulkomaalaislain mukaan ulkomaalaisvalvonnan tulee perustua valvontaviranomaisen yleisiin tietoihin ja kokemukseen laittomasta maahantulosta ja oleskelusta. Lain ilmaus yleisistä tiedoista ja kokemuksista toimivaltuuksien käytön perustana on kuitenkin altis subjektiivisille tulkinnoille. Syventyessäni ulkomaalaisvalvontaa koskevaan lainsäädäntöön, ohjeisiin ja tutkimuksiin kävi ilmi, että se, mitä ulkomaalaisvalvonnalla tavoitellaan ja kehen sitä voidaan kohdentaa, on usein käytännössä epäselvää. Tyypillisin väärinkäsitys on se, että ulkomaalaisvalvonnalla tarkoitetaan ulkomaalaisten valvontaa ja että pelkkä käsitys ulkomaalaisuudesta riittää edellytykseksi toimivaltuuksien käyttämiseen. Tämä voi johtaa siihen, että valvontaa kohdennetaan rodullistamisen kautta ihmisiin, joiden ei tulisi joutua poliisin toimivaltuuksien käytön kohteeksi.
Etnisestä profiloinnista käydyssä keskustelussa on tehty erottelua syrjivän etnisen profiloinnin ja etnisen profiloinnin välillä. Etnisyyden määrittäminen ei kuitenkaan kuulu viranomaisen harkintavallan piiriin. Etnisyyden määrittämisen tulee aina pohjautua itseidentifikaatioon, eikä etnisyyttä tule käyttää toimenpiteiden perustana. Etninen profilointi on myös laajasti kansainvälisesti tehottomaksi osoitettu poliisitoiminnan muoto. Sen lisäksi, että ihmisten asettaminen erilaiseen asemaan etnisyyteen perustuen on syrjintää, se on epäoikeudenmukaista ja vähentää luottamusta poliisiin.
Valitun valvontatoimenpiteen tulee perustua, vihje-, havainto- tai analyysitietoihin. Ongelmallista on se, ettei Suomessa poliisilla ole käytössä tiedon keräämiselle ja analysoinnille valtakunnallista menetelmää. Rakenteet analysoidun tiedon tuottamiselle puuttuvat, eikä sitä, miten ja millaista tietoa käytetään, ole määritelty. Näkemykseni mukaan laadukas ulkomaalaisvalvonta edellyttää ymmärrystä tarjolla olevista tietojohtamisen menetelmistä ja niiden käyttötavoista. Tutkimuksessa tuon esille, minkälaisia käytännön työkaluja erilaiset tietojohtoiset menetelmät tarjoavat ulkomaalaisvalvonnan ohjaamiseen ja valvontatoimenpiteen valintaan.
Tavoitteenani on epäkohtien esiintuomisen, lain tulkinnan sekä tietojohtoisten menetelmien tarkastelun kautta tukea käytännön valvontatoimintaa ja sen johtamista. Tutkimustuloksiini pohjaten suosittelen, että jatkossa poliisi kirjaa hätäkeskustietojärjestelmään henkilöllisyyden tarkastamisen perusteet seikkaperäisesti.
Oikeusdogmaattisen tutkimusmenetelmän avulla selvitän ulkomaalaisvalvontasäännöksen sisältöä ja tulkintaa eri oikeuslähteiden kautta. Pyrin erityisesti määrittelemään, millä perustein valvontatoimenpiteitä tulisi valita, jotta toiminta ei olisi etnisesti profiloivaa.
Ulkomaalaislain mukaan ulkomaalaisvalvonnan tulee perustua valvontaviranomaisen yleisiin tietoihin ja kokemukseen laittomasta maahantulosta ja oleskelusta. Lain ilmaus yleisistä tiedoista ja kokemuksista toimivaltuuksien käytön perustana on kuitenkin altis subjektiivisille tulkinnoille. Syventyessäni ulkomaalaisvalvontaa koskevaan lainsäädäntöön, ohjeisiin ja tutkimuksiin kävi ilmi, että se, mitä ulkomaalaisvalvonnalla tavoitellaan ja kehen sitä voidaan kohdentaa, on usein käytännössä epäselvää. Tyypillisin väärinkäsitys on se, että ulkomaalaisvalvonnalla tarkoitetaan ulkomaalaisten valvontaa ja että pelkkä käsitys ulkomaalaisuudesta riittää edellytykseksi toimivaltuuksien käyttämiseen. Tämä voi johtaa siihen, että valvontaa kohdennetaan rodullistamisen kautta ihmisiin, joiden ei tulisi joutua poliisin toimivaltuuksien käytön kohteeksi.
Etnisestä profiloinnista käydyssä keskustelussa on tehty erottelua syrjivän etnisen profiloinnin ja etnisen profiloinnin välillä. Etnisyyden määrittäminen ei kuitenkaan kuulu viranomaisen harkintavallan piiriin. Etnisyyden määrittämisen tulee aina pohjautua itseidentifikaatioon, eikä etnisyyttä tule käyttää toimenpiteiden perustana. Etninen profilointi on myös laajasti kansainvälisesti tehottomaksi osoitettu poliisitoiminnan muoto. Sen lisäksi, että ihmisten asettaminen erilaiseen asemaan etnisyyteen perustuen on syrjintää, se on epäoikeudenmukaista ja vähentää luottamusta poliisiin.
Valitun valvontatoimenpiteen tulee perustua, vihje-, havainto- tai analyysitietoihin. Ongelmallista on se, ettei Suomessa poliisilla ole käytössä tiedon keräämiselle ja analysoinnille valtakunnallista menetelmää. Rakenteet analysoidun tiedon tuottamiselle puuttuvat, eikä sitä, miten ja millaista tietoa käytetään, ole määritelty. Näkemykseni mukaan laadukas ulkomaalaisvalvonta edellyttää ymmärrystä tarjolla olevista tietojohtamisen menetelmistä ja niiden käyttötavoista. Tutkimuksessa tuon esille, minkälaisia käytännön työkaluja erilaiset tietojohtoiset menetelmät tarjoavat ulkomaalaisvalvonnan ohjaamiseen ja valvontatoimenpiteen valintaan.
Tavoitteenani on epäkohtien esiintuomisen, lain tulkinnan sekä tietojohtoisten menetelmien tarkastelun kautta tukea käytännön valvontatoimintaa ja sen johtamista. Tutkimustuloksiini pohjaten suosittelen, että jatkossa poliisi kirjaa hätäkeskustietojärjestelmään henkilöllisyyden tarkastamisen perusteet seikkaperäisesti.