Det tillrättavisande samtalet i Åbo : en fenomenografisk undersökning av myndighetsverksamheten i Åbo

Abstract

Syftet med denna undersökning är att utreda myndighetsrepresentanters uppfattningar om tillrättavisande samtal i Åbo. Tillrättavisande samtal ordnas när en minderårig person blir misstänkt för brottet straffbart bruk av narkotika. Undersökningen kan bidra till utvecklandet av arbetsmodeller och till ett mer effektivt myndighetssamarbete.

Undersökningens metodologiska utgångspunkt är fenomenografisk och hermeneutisk. I undersökningen har det studerats fyra informanters uppfattningar om verksamheten kring det tillrättavisande samtalet och om myndighetssamarbetet som tillhör. Materialet har samlats in genom tre kvalitativa, semistrukturerade intervjuer med myndighetsrepresentanter för åklagarämbetet, polisen och för socialvårdsmyndigheten. Materialet från intervjuerna har analyserats och jämförts med befintlig teori om ämnet samt med gällande finsk lagstiftning. I analysfasen har textmaterial kategoriserats och bearbetats till logiska sammanhängande helheter som presenterats i undersökningens resultatkapitel. Kapitlet berikas med direkta citat ur informantsvaren som dokumenterats som exempel i resultatet.

Resultatet av undersökningen är att verksamheten kring tillrättavisande samtal verkar vara på god nivå i Åbo och att processen ger eftersträvad effekt. Resurserna för arbetet är på en tillfredsställande nivå men man kunde öka på såväl resurserna som också på polisens och socialvårdsmyndighetens delaktighet i samtalen. Resultaten tyder på att utvecklingsbehov finns för att verksamheten inte ska förlora dess verkan. Som största hotbild mot tillrättavisande samtal och dess processer är samhällets utveckling mot liberalare förhållningssätt på narkotikaanvändning.

Vidare forskning i ämnet kunde göras genom att undersöka uppfattningar av dem som genomgått processen eller göra en kvantitativ undersökning i vilken man skulle studera mängden återförbrytare efter genomgånget tillrättavisande samtal.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää viranomaisedustajien käsityksiä alaikäisten huumepuhutuksista Turussa. Nuorille pidetään syyttäjän johtama puhuttelutilaisuus, kun alaikäistä henkilöä epäillään huumausaineen käyttörikoksesta. Tutkimus voi myötävaikuttaa työmallien kehittämiseen sekä viranomaisyhteistyön tehostamiseen.

Tutkimuksen metodologinen suuntaus on fenomenografinen ja hermeneuttinen. Tutkimuksessa on selvitetty neljän tietolähteen käsityksiä puhutteluiden toiminnasta ja siihen liittyvästä viranomaisyhteistyöstä. Aineisto on kerätty kolmesta kvalitatiivisesta, semistrukturoidusta haastattelusta, syyttäjänviraston, poliisin ja sosiaaliviranomaisedustajien kanssa. Haastattelujen tuottama materiaali on analysoitu ja sitä on verrattu jo olemassa olevaan teoriaan sekä voimassa oleviin lakeihin. Analyysissa materiaali on kategorisoitu ja työstetty loogisiksi yhteenkuuluviksi asiakokonaisuuksiksi, jotka esitetään tutkimuksen tuloksessa. Tutkimustuloksia on rikastettu esimerkein, jotka ovat suoria viittauksia tietolähteiden käsityksistä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Turussa nuorten huumepuhuttelut ja siihen kuuluvat toiminnot ovat hyvällä tasolla ja tuottavat tavoiteltuja vaikutuksia. Viranomaisten resurssit ylläpitää toimintoja, on puolestaan tyydyttävällä tasolla. Työtä pitäisi lisäresursoida ja poliisin sekä sosiaaliviranomaisten aktiivista osallistumista puhutteluihin tulisi lisätä. Tutkimustulokset osoittavat, että toimintaa on tarpeellista kehittää, ettei se menettäisi antamaansa vaikutusta. Toiminnalle suurin havaittavissa oleva uhkakuva on yhteiskunnan laajeneva liberaali kehitys huumeidenkäytön puolesta.

Aihetta voisi tutkia lisää perehtymällä menetelmän läpikäyneiden kanssa heidän käsityksiinsä huumepuhuttelujen toiminnasta tai toteuttaa kvantitatiivinen tutkielma niiden rikoksen uusijoiden määrästä, jotka ovat jo kertaalleen läpikäyneet prosessin.