Tillförlitlighet i hastighetsövervakning : uppfattningar om utbildningen i användningen av hastighetsradarn bland Helsingforspoliser

Abstract

Hastighetsradar hör till de viktigaste tekniska redskapen som polisen använder inom trafikövervakningen. Med tanke på att övervakning med hastighetsradar ofta inkluderar frågan om medborgares rättsskydd är det anmärkningsvärt, att ingen egentlig systematisk handledning i användningen av hastighetsradar ges inom ramen för polisutbildningen i Finland. Denna undersökning kartlägger praxis gällande handledning inom Helsingfors polisinrättning genom intervjuer med relativt nyutexaminerade polismän.

Användningen av hastighetsradar kräver förutom kunskap om den tekniska utrustningens funktioner även kännedom om ett betydande antal faktorer som på olika sätt kan påverka radarmätningars tillförlitlighet. Osäkerhet hos en polisman när det gäller radarutrustningen och dess användning kan leda till att personen drar sig för att överhuvudtaget skaffa sig erfarenhet av hastighetsradar.

I Polisyrkeshögskolans undervisningsplan ingår ingen kurs i användning av radarutrustning och denna studie visar, att inte heller arbetspraktiken nödvändigtvis ger tillräcklig handledning i radarövervakning. Undersökningen diskuterar de problem som bristen på lämplig utbildning kan leda till. I sammanfattningen presenteras några förslag på hur situationen kunde förbättras gällande kunskapen om användningen av hastighetsradar bland polismän i övervaknings- och alarmsektorn.

Nopeustutka kuuluu tärkeimpiin työvälineisiin, joita poliisi hyödyntää liikennevalvonnassa. Ottaen huomioon, että tutkaperusteinen nopeusvalvonta usein sivuaa kysymystä kansalaisten oikeusturvasta, on huomionarvoista, ettei suomalainen poliisikoulutus sisällä minkäänlaista systemaattista ohjausta nopeustutkalaitteiston käytössä. Tässä tutkimuksessa valotetaan Helsingin poliisilaitoksella vallitsevia ohjauskäytäntöjä koskien tutkalaitteiston käyttöä haastattelemalla verraten vastikään valmistuneita poliisimiehiä.

Nopeustutkan käyttö edellyttää sekä tietoa laitteiston teknisistä toiminnoista että useiden sellaisten tekijöiden tiedostamista, jotka eri tavoin voivat vaikuttaa tutkamittausten luotettavuuteen. Poliisimiehen epävarmuus suhteessa tutkavälineistöön ja sen käyttöön voi johtaa siihen, että henkilö kokonaan jättää hankkimatta kokemusta nopeustutkan käytöstä.

Poliisiammattikorkeakoulun opetussuunnitelmaan ei kuulu yhtään kurssia, jolla käsiteltäisiin tutkalaitteiston käyttöä. Tämä tutkimus osoittaa kuitenkin, ettei työharjoittelukaan välttämättä tarjoa riittävää ohjausta tutkavalvonnassa. Tutkimus käsittelee niitä ongelmia, joita tarkoituksenmukaisen koulutuksen puute voi aiheuttaa. Yhteenvedossa esitellään joitakin ehdotuksia siitä, miten tietoutta nopeustutkan käytöstä voisi vahvistaa valvonta- ja hälytyssektorilla toimivien poliisimiesten keskuudessa.