Järjestäytynyt rikollisryhmä – määritelmä ja koventamisperuste lainsäädännössä

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmää ja sitä, kuinka se on muotoutunut kansainvälisistä sopimuksista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tarkoituksena on myös selvittää rikoksen tekemistä osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa koskevan rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan koventamisperusteen soveltamista oikeuskäytännössä. Työ on oikeusdogmaattinen ja tutkimuskysymyksiin on haettu vastauksia esittämällä pääosin voimassa olevia oikeuslähteitä sekä aiheesta löytyvää kirjallisuutta. Koventamisperusteen edellytysten täyttymistä ja sen tulkintaa pyritään selvittämään lain esitöiden, kahden Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen ja yhden käräjäoikeuden päätöksen pohjalta. Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan on panostettu kansainvälisesti paljon. Lainsäädäntöä ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä on lähennetty järjestäytyneen rikollisuuden osalta, mikä on tärkeää sen torjunnan kannalta. Koventamisperustetta vaaditaan usein sovellettavaksi, mutta sen edellytysten täyttymisen kanssa on oltava tarkkana poliisin ja syyttäjien puolella, koska se on monimuotoinen kokonaisuus, eikä sen toteen näyttäminen ole itsestäänselvyys.